Veden äärellä

Vesistöt ja vesimaisemat ovat aina olleet suomalaisille tärkeitä. Maisema muotoineen rannoilla ja veden alla on heijastunut sekä ihmisen toimintaan että kulttuurimaiseman syntyyn. Se on vaikuttanut osaltaan kulkuväylien sijoittumiseen, tuuli- ja virtausolosuhteisiin, hyviin kalastuspaikkoihin ja puolustukseen.
Purjehtija pienellä puupurjeveneellä kauniissa kesäillassa.
Perinteisten puuveneiden rakentaminen ja korjaaminen on osa rannikon elävää kulttuuriperintöä. © Kuva: Jouni Mustonen, K. H. Renlundin museo.

Meret, järvet ja joet ovat olleet ravinnon lähteitä, kulkureittejä ja monien elinkeinojen perusta. Vettä pitkin on liikkunut ihmisiä, tietoa, tapoja ja tavaraa. Nykyisin vesistöjen äärellä asutaan, tehdään työtä ja vietetään vapaa-aikaa. Vesien äärelle on kehittynyt ainutlaatuisia suomalaisia kulttuuriympäristöjä, joihin liittyy myös aineettomia arvoja ja tarinoita.

Sukeltaja kuvaa hylkyä vedenalaisen maiseman vihertävässä valossa.
Sukeltaja kuvaa Kemiönsaaren 1800-luvun Garpenin hylkyä. © Kuva: Riikka Tevali, Museovirasto.

Ihmisten toiminta on jättänyt vesistöihin ja niiden rannoille uponneita hylkyjä, erilaisia rakenteita ja veteen uhrattuja tai hukattuja esineitä. Itämeri on erityisen otollinen hylkyjen säilymiselle, sillä meressä on vain vähän hylkyjä tuhoavia eliöitä. Monet hyvin säilyneet hylyt kertovat entisaikojen kaupasta, kulkemisesta ja elämästä.

Elämästä rannoilla kertovat puolestaan merimerkit, sillat ja kalastukseen liittyvät monenlaiset rakenteet. Vesireittejä on valvottu rakentamalla linnoja ja linnoitteita.

Vuonteenkosken veneenvetomöljä
Vuonteenkosken vetomöljäon todennäköisesti rakennettu 1800-luvun loppupuolella. © Kuva: Jarmo Koistinen, Väylävirasto.

Kaupungit ja kirkonkylät kohoavat usein vesien äärellä. Vesi kuuluu myös vapaa-aikaan: mökit rantasaunoineen ja laitureineen, uimalat, purjehduspaviljongit ja erilaiset vapaa-ajankeskukset ovat osa runsasvesistöisen maan rantamaisemaa. Energian lähteenä vesi on määritellyt teollisuuden, myllyjen ja voimalaitosten sijoittumista. Satamien valot ja telakoiden nosturit kertovat myös yhteyksistä eri puolille maailmaa. Vesi itsessään juomana ja elämän ylläpitäjänä on monipuolisen hyvinvoinnin lähde. 

Uittopuita ja sataman öljysäiliötä.
Sataman rakennuksia ja nosturi kuvattuna talvella mereltä päin.

Kokkolan Ykspihlajan kantasataman maisemallinen muutos vuodesta 1962 vuoteen 2021. Aikaisempien vuosikymmenten jäänteitä on edelleen nähtävillä vanhoina lastausrakenteina sekä lähistön merenpohja-alueilta löytyvinä hylkyinä, uppotukkeina ja propsikasoina.. © Kuvat: vas. Peter Slotte, K.H. Renlundin museon kokoelmat. oik. Jouni Mustonen, K.H. Renlundin museo.

 

Julkaistu 11.12.2015 klo 11.21, päivitetty 6.5.2021 klo 14.57