Suomalainen maaseutumaisema on kokenut 1900- ja 2000-lukujen aikana suuria muutoksia. Silti maaseudulla voi edelleen havaita merkkejä maatalousyhteiskunnasta. Historia näkyy asutuksen sijoittumisessa, peltoaukeiden muodossa ja vanhojen teiden linjauksissa.
Kylät ja rakennukset täplittävät maisemaa Pohjanmaalla. © Kuva: Jouko Lehmuskallio, YHAn kuvapankki.
Maanviljely ja karjanhoito alkoivat Suomessa tuhansia vuosia sitten, mutta niiden merkitys pysyi pitkään vähäisenä metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn rinnalla. Asutus keskittyi vähitellen kylämäiseksi ja viljelyn merkitys kasvoi, monet kylät saivat alkunsa jo keskiajalla.
Kylärakenne vaihtelee Suomen eri osissa: vakituiseen peltoviljelyyn siirtyminen synnytti Länsi-Suomeen tiiviitä ryhmäkyliä, jokien varsille nauhamaisia kyliä ja maan itäisiin ja pohjoisiin osiin vaara- ja haja-asutuskyliä. Maanjakotoimet 1700-luvulta alkaen hajottivat kylärakennetta, ja haja-asutus leimaa edelleen maaseutuamme. Yhtenäisinä säilyneet kylät ovatkin arvokkaita. Monin paikoin kylätoiminta ja -yhdistykset tuovat maaseudulle toimintaa ja elämää.
Kartanot eli ylimmän säädyn omistamat maatilat ovat vaikuttaneet suuresti maaseudun maisemaan. Vanhimmat kartanot sijoittuvat rannikolle itäiseltä Uudeltamaalta Kalannin seuduille ja Hämeeseen, 1700-luvulla kartanoita syntyi myös Itä-Suomeen. Kartanot ovat yhdessä pappiloiden kanssa levittäneet niin rakentamisen, puutarhan hoidon kuin maanviljelyksenkin uutuuksia ympäristöönsä.
Maaseutumaisema on kokenut 1900- ja 2000-luvuilla suuria muutoksia, mutta on edelleen elävä osa suomalaista yhteiskuntaa. © Kuva: Riku Lumiaro, YHAn kuvapankki.
Kirkonkylien kehitys kaupan ja liikenteen keskuksiksi alkoi 1900-luvun alussa ja vuosikymmenten mittaan ne saivat yhä enemmän kaupunkimaisia piirteitä. Samaan aikaan syrjäseudut ovat osin autioituneet ja aiemmin viljellyt pellot metsittyvät. Maatalousyhteiskunnan muutos teollistuneeksi kaupunkiyhteiskunnaksi näkyy konkreettisesti maaseudun maisemassa.