Kaupunkien piirteissä ja kerroksissa voi nähdä niiden historiallisen ja sosiaalisen kehityksen. Kaupunkien vanhimmat kerrokset löytyvät maan alta, mutta esimerkiksi Porvoossa tai Naantalissa jälkiä keskiajan kaupungista voi havaita kapeiden katujen ja tonttien epäsäännöllisissä muodoissa. Vanhimpaa kaupunkivaihetta edustavat usein kirkot, jotka rakennettiin kestämään aikaa.
Monessa kaupungissa historia ja nykypäivä elävät rinnatusten. © Kuva: Liisa Lohtander.
Monissa 1600-luvulla Ruotsin suurvalta-ajalla perustetuissa kaupungeissa, kuten Kokkolassa, säilyneet ruutukaava ja katuverkosto kertovat tuolloin yleistyneestä kaupunkisuunnittelusta. Julkisista rakennuksista ovat usein säilyneet kiviset raatihuoneet. Monen kaupungin vaaleiksi maalatut matalat puutalokorttelit vievät puolestaan ajatukset empiren aikakaudelle 1800-luvulle.
Helsingistä tuli Venäjän suuriruhtinaskunnan pääkaupunki 1800-luvun alussa, mikä käynnisti sen kasvun. Vuosisadan kuluessa Suomi teollistui ja maahan syntyi uusia teollisuuskaupunkeja. Liikenneväylien tarve uudisti kaupunkirakennetta: rautatiet ulotettiin keskustoihin ja tuotantolaitoksista satamiin. Uusia kaupunkeja syntyi myös liikenteen risteyskohtiin.
Nykyään Suomen noin sadassa kaupungissa asuu ja työskentelee suurin osa maan asukkaista. Tyypillinen kaupunki on 1900-luvun jälkipuolella perustettu pikkukaupunki, jonka rakennuskanta on nuorta. Yhtenäisiä toimintoja on keskitetty samoille alueille, kuten asumista keskustan ulkopuolisiin lähiöihin. Virkistystä kaupunkeihin tuovat puistot ja muut viheralueet.
Helsingin Merihaan betonielementtitalot edustavat 1970-80 -luvun kaupunkisuunnittelua. © Kuva: Laura Rautjoki, YHAn aineistopankki.
Muuttoliike kaupunkeihin jatkuu yhä. Nykykaupungit laajenevat ja tiivistyvät, uutta rakennetaan ja vanhoja rakennuksia ja alueita otetaan uuteen käyttöön. Myös elävä kaupunkikulttuuri on osa kaupunkien muutosta tapahtumineen ja toimijoineen. Muutos on osa kaupunkeja nyt ja tulevaisuudessa.