Hyppää sisältöön

Eläkkeelle jäävä Keski-Suomen museon rakennustutkija Päivi Andersson: ”Rakennusperintötyössä tarvitaan käytännön ratkaisuja”

Uutinen 28.8.2020 klo 10.00
MAKU-työryhmä
Päivi Andersson (kuvassa keskellä keltaisessa takissa) MAKU-ryhmän maastokokouspäivässä Poika-ahon torpan veräjällä kesäkuussa 2018. Kuvassa vasemmalta: Päivi Halinen, Anneli Suikki, Lea Goyal, Päivi Andersson, Heli-Maija Voutilainen, Miikka Kumpulainen ja Lea-Elina Nikkilä. © Kuva: Liisa Horppila-Jämsä, Keski-Suomen ELY-keskus.

Keski-Suomen rakennustutkijana vuodesta 1986 työskennellyt Päivi Andersson päätyi ammattiinsa monen mutkan kautta. Hänen monipolvinen työuransa muistuttaakin enemmän nykyajan työelämää monipuolisine opiskelutaustoineen ja projektimuotoisine työtehtävineen. 

Jyväskylän yliopistossa opiskellessaan Anderssonin alkuperäinen ajatus oli työskennellä informaatikkona kirjastossa. Lopulta hän valmistui kuitenkin yliopiston etnologian laitokselta museoalalle. Opintojen lopullinen suuntautuminen ja erilaiset projektit veivätkin Anderssonia pikkuhiljaa kohti hänen tulevaa työpaikkaansa. 

Yliopiston kenttätutkijasta maakunnalliseksi rakennustutkijaksi

Andersson pääsi oman alansa tehtäviin jo opiskeluaikoinaan. Hän kartoitti Työväen sivistysliitossa vuonna 1979 keskisuomalaisia työväentaloja maakunnan alueelta. Pienempi projekti avasi mahdollisuuksia suurempiin tutkimushankkeisiin, joista kuntien rakennusinventointiprojekti kesti pisimpään.

– Aloitin Keski-Suomen seutukaavaliiton, maakuntaliton, Jyväskylän yliopiston kansantieteen laitoksen ja Alvar Aalto -museon yhteisen inventointihankkeen. Olin siis ensimmäinen inventoija tässä isossa inventointihankkeessa, joka käsitti lopulta kaikki Keski-Suomen kunnat. Se alkoi vuonna 1979 Jämsän kaupungissa ja viimeiset inventoinnit tehtiin 1996 Luhangalla, Andersson kertoo.

Keski-Suomen museo tuli pian Alvar Aalto-museon tilalle hankkeen museoasiantuntijaksi. Jyväskylän kaupungin rakennusinventoinnin Andersson teki keskisuomalaisessa hankkeessa vuosina 1983–1986.

Vuonna 1983 Andersson kiinnitettiin Jyväskylän kaupungin rakennustutkijaksi, josta kolme vuotta myöhemmin hänen tehtävänsä laajenivat koskemaan Jyväskylän kaupungin asioiden lisäksi maakunnallisia asioita.

Maakuntamuseoiden synnyn myötä Andersson alkoi alueelliseksi maakunnalliseksi rakennustutkijaksi. Työssään hän pääsi inventoimaan sekä perinteistä että nykyaikaista rakennusperintöä. Lisäksi hän ohjasi opiskelijoita rakennusinventointityöhön ja samoihin tehtäviin, missä hän itse oli. 

Oppaita, inventointeja ja käytännön rakennusperintötyötä

Uransa aikana Andersson on kirjoittanut useamman rakennusperinnön ja kulttuuriperinnön inventoinnin oppaan. Vuonna 1986 ilmestyi hänen ensimmäinen rakennusinventointiopas, josta Andersson kirjoitti uudistetun version vuonna 1991. Nämä käytännön ratkaisuja sisältävät kenttätyöoppaat ovat toimineet myös oppikirjoina arkkitehti- ja AMK-koulutuksissa. Oppaat tulivatkin aikanaan tarpeeseen, sillä vastaavanlaisia ei ollut tarjolla. Ne ovat olleet keskeisiä myös Keski-Suomen museon työssä.

– Aineisto on osoittanut asiakastyöskentelyssä tärkeäksi. Siinä on huomattu, että rakennusperintötiedolle on käyttöä erilaisissa käytännön rakentamisen ja maankäytön suunnittelun tilanteissa. On ollut mielenkiintoista nähdä, minkälaisella rakennetun kulttuuriympäristön tiedolla on merkitystä tämän ajan yhteiskunnassa, Andersson sanoo.

Oman uransa merkittävimmiksi saavutuksiksi Andersson mainitseekin inventointityön arvostuksen ja kulttuuriperintötiedon toiminnallisuuden lisäämisen sekä käytännön kulttuuriympäristön neuvontatyöhön juurruttamisen. Hän on halunnut omalta osaltaan varmistaa, ettei rakennustutkimuksessa jäädä pelkän tieteellisen tiedon taakse. Tärkeää on tarjota käytännön ratkaisuja tavanomaisiin tilanteisiin. Ratkaisujen tulee olla myös sopusoinnussa tulevaisuuden kulttuuriperintötavoitteiden ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kanssa. 

– Me teemme ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhdessä. Niinpä kohteen arvoa ei voi määritellä, ellei mietitä sen suhdetta ilmastoon. On mietittävä siltä kantilta, että onko historia mahdollista olla olemassa omana itsenään, Andersson toteaa. 

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Lokakuussa eläkkeelle jäävällä Anderssonilla on kirkas visio Keski-Suomen museon tulevaisuudesta. Hän uskoo, että museolla on mahdollisuudet tarjota monipuolisia palveluita kulttuuriympäristökasvatukseen, käytännön rakennussuojelutyöhön sekä kulttuuriympäristön hoitoon. Suunnitteilla onkin Keski-Suomen museon ja Alvar Aalto -museon yhdistäminen Ruusupuiston museokeskukseksi. Yhteistyö ja erilaiset verkostot ovat myös tärkeässä roolissa tulevaisuuden rakennusperintötyössä.

Andersson korostaa myös Keski-Suomessa aloitetun maakuntakaavan päivityksen roolia kulttuuriympäristöjen turvaajana ja strategisena kehittämisen välineenä. Lisäksi Keski-Suomen museossa on suunniteltu vuosien ajan kerrytetyn nykyaikaisen rakennusperinnön rakennus- ja korjaustiedon julkaisemista maakuntamuseon nettisivuilla. 

– Siinä olisi ohjeita siitä, millä tavalla rakennusperintöä voidaan säilyttää. Ne tulisivat maakunnan asukkaiden käyttöön, mutta samalla siinä olisi esimerkkejä muuallekin Suomeen. Meidän mahdollisuudet ovat olemassa ja käytettävissä. Tietenkin me pyrimme viemään tietotaitoa maailmalle eri tavoin, Andersson sanoo lopuksi.

Kulttuuriymparistomme.fi:n toimitus kiittää Päivi Anderssonia upeasta panoksesta kulttuuriympäristötyössä ja toivottaa hyviä eläkepäiviä!