Hyppää sisältöön

Maisemanhoitoalueilla voidaan tukea paikallista elinvoimaisuutta

Uutinen 8.1.2020 klo 13.37
Kaunis kesäinen maaseutumaisema Hyypänjokilaaksosta. Kuvaaja Matti Riihimäki.
Hyypänjoen maisemanhoitoalue on yksi Suomen neljästä valtakunnallisesta maisemanhoitoalueesta © Kuva: Matti Riihimäki

Turun yliopistossa joulukuussa tarkastetun Matti Riihimäen väitöstutkimuksen mukaan maisemanhoitoalueen avulla – yhdessä maankäytön suunnittelun, asumisen ja elinkeinotoimintojen, kehitysprojektien sekä jatkuvaluonteisten toimintamallien kanssa – voidaan tukea muuttuvan ja uudelleen määriteltävän maaseudun kulttuurimaiseman valittujen ominaispiirteiden säilymistä.

Riihimäen tutkimuksen kohteena oli luonnonsuojelulain mukainen valtakunnallinen maisema-alue, ja esimerkkitapauksina Suomen kolme ensimmäistä maisemanhoitoaluetta: Skärlandet Raaseporissa (maisema-alue perustettu vuonna 2007), Hyypänjokilaakso Kauhajoella (maisema-alue perustettu vuonna 2009) sekä Kairalan ja Luiron kylät Pelkosenniemellä (maisema-alue perustettu vuonna 2010).

Tutkimuksen tulokset hyödynnettävissä alueiden kehittämisessä ja uusien perustamisessa

Matti Riihimäen Turun yliopistoon tekemä väitöskirja lisää tietoa maisemanhoitoalueiden lähtökohdista, perustamisprojekteista ja konseptin toimivuudesta kulttuurimaisemien suojelun menetelmänä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nykyisten maisemanhoitoalueiden kehittämisessä sekä uusien hoitoalueiden perustamisissa. Potentiaalisimpia kohteita edustavat identiteettiään vaalivat maaseutualueet, joiden asukas- ja elinkeinorakenne sekä maatalouden tuotantotavat ovat muutoksessa, mutta jotka pystyvät sopeutumaan muutokseen.
 
Onnistuneilla hankkeilla ja konsepteilla on esimerkillinen merkitys. Saatuja kokemuksia sovelletaan mielellään myös muilla alueilla, Turun yliopistossa 14.12.2019 väitellyt Matti Riihimäki sanoo.
 
Maisema on jo itsessään kiinnostava tutkimusaihe. Tutkimusaineistossa maisema ilmenee – konstruktiolle luonteenomaisesti – jaettuina merkityksinä, rakentuneena ja vuorovaikutteisena käsitteenä, jatkuvuuden tai muutoksen indikaattorina, instrumenttina eli tavoitteiden saavuttamisen välineenä sekä prosessina.
 
Maisema on luonteeltaan muuttuva, jatkuvasti uudelleen määriteltävä ja sopimuksenvarainen yhteisomaisuusresurssi, Riihimäki määrittelee.


Asuinympäristön ja maiseman arvostus vahvistuvat

Maisemahankkeissa korostuivat toteutusperiaatteet, paikkakäsitys, yhteisesti jaetut tavoitteet sekä alueellinen yhteistyökyky ja muutoskyvykkyys. Hyypänjokilaaksossa merkityksellistä oli myös maisema-arvojen ja hoitotoimenpiteiden jatkuvuutta tukevan institutionalisoinnin organisointi. 
 
Maisemahankkeilla, maisemanhoitoalueiden perustamisilla ja niitä seuranneilla toimenpiteillä on ollut alueellista elinvoimaisuutta vahvistavia tai ylläpitäviä vaikutuksia. Tapauskohtaisesti ne ovat lisänneet asuinympäristön ja maiseman arvostusta ja hoitotoimenpiteitä, niihin liittyviä taloudellisia tukia, yhteistyötä, yhteisöllisyyttä sekä laajentaneet verkostoja ja vahvistaneet alueiden sosiaalista pääomaa, Riihimäki sanoo.
 
Alueiden valitut ominaispiirteet ovat säilyneet ja Hyypänjokilaaksossa sekä Kairalan ja Luiron kylissä maiseman avoimuus on myös kasvanut. Eri tekijöiden yhteisvaikutuksena ne ovat vaikuttaneet myönteisesti asukkaiden tulevaisuuskuviin.