Tukipilarikirkko on suomalainen erikoisuus

Marja Terttu Knapas

Suomen puukirkkoarkkitehtuurin erikoisuuksiin kuuluu ns. pohjalainen tukipilarikirkko. Se poikkeaa suorakaiteen muotoisesta pitkäkirkosta siinä, että seinähirsien jatkoskohdat on sijoitettu niitä suojaavien onttojen lamasalvospilarien sisälle. Seinän ulko- ja sisäpinnasta ulkonevat tukipilarit tukevoittavat seinärakennetta ja estävät sitä pullistumasta kattotuolirakenteiden ja vesikaton painosta. Kirkkosalin puolella tukipilareihin liittyy päätyihin salvotut pitkittäiset sidehirret sekä kirkkosalin poikki kulkevat ja poikittaiset sidehirret usein puuleikkauksin varustettuine konsoleineen.

Vöyrin kirkko
Vöyrin kirkkosalissa on seurakunnan pitkästä iästä kertoo keskiajalta peräisin oleva alttarikaappi ja lukuisat veistokset. Kuori-ikkunan ympärillä oleva maalauskoristelu 1780-luvulta on konterfeijari Thomas Kempen tekemä. © Kuva: Martti Jokinen, Museovirasto.

Pohjalainen tukipilarikirkko juontaa juurensa jo keskiajan lopulta. Se on nimensä mukaisesti ollut erityisesti Pohjanmaan puukirkkojen tyypillinen rakennusmuoto 1600-luvulla. Tukipilarikirkkoja on esiintynyt hajatapauksina myös muualla Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa. Aikanaan yli sadasta tukipilarikirkosta on säilynyt vain 11. Niistä vanhimmat ovat myös maamme vanhimpia hirsirakennuksia.

Vöyrin kirkko on valmistunut vuonna 1627 ja se on laajennettu ristikirkoksi 1770-luvulla. Seuraavaksi vanhin Muhoksen kirkko on vuodelta 1634. Tornion, Tervolan, Kempeleen ja Sodankylän kirkot on kaikki rakennettu 1680-luvulta, Kristiinankaupungin Ulrika Eleonoran kirkko puolestaan on valmistunut 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Loimaalle 1750-luvulla rakennettu tukipilarikirkko on siirretty 1840-luvun alussa Alastaron seurakunnan kirkoksi. Utajärven ja Temmeksen ja Ullavan kirkot ovat nuorimmat tukipilarikirkot ja ne on rakennettu 1760-luvulla, Ullava vasta 1780-luvulla. Lisäksi Ruotsin puolella Norlannissa on säilynyt Jukkasjärven kirkko vuodelta 1726.

Tukipilareilla pidennetään kirkkoa

Tornion kirkko
Tornion vuonna 1686 rakennettu länsitornillinen kirkko on tukipilarikirkoista suurin. Siinä on kolme tukipilariparia.  © Kuva: Museovirasto.

Vastakkaisten tukipilariparien määrä riippuu kirkon pituudesta. Hirrenmittana on ollut enimmillään noin 9–10 metriä. Sodankylän ja Kempeleen vanhoissa kirkoissa, jotka ovat tukipilarikirkoista pienimpiä, on tukipilaripareja vain yksi, kirkot ovat toisin sanoen kahden hirrenmitan pituiset. Useimmin tukipilarikirkoissa on kaksi pilariparia, Tornion kirkossa, joka on säilyneistä tukipilarikirkoista suurin, niitä on peräti kolme.

Kirkoissa on Tervolan ja Sodankylän vanhoja kirkkoja lukuun ottamatta länsipäätyyn salvottu korkea suippohuippuinen torni Tukholman suurkirkossa olleen keskiaikaisen torninpäätteen mallin mukaan. Torni on toiminut maamerkkinä. Kelloja varten on kirkon vierelle rakennettu erillinen kellotapuli. Vain Temmeksen kirkossa kello on länsitornissa.

Tukipilarikirkoista ovat Tervolan ja Sodankylän vanhat kirkot sekä Kristiinankaupungin Ulrika Eleonoran kirkko ns. autiokirkkoja. Ne ovat jääneet pois ympärivuotisesta seurakuntakäytöstä läheisyyteen rakennettujen uusien kirkkojen saadessa niiden tehtävät. Kirkkoja on kuitenkin ylläpidetty ja ne tarjoavat aidontuntuisen kuvan entisajan vailla mukavuuksia olevasta kirkkotilasta.

 

Tukipilarikirkot ikäjärjestyksessä

Tervolan kirkko
Tervolan kahden tukipilariparin vanha kirkko on vuodelta 1687. © Kuva: Museovirasto.

Vöyrin kirkko 1626–27 (laajennettu ristikirkoksi 1777)

Muhoksen kirkko 1634

Tornion kirkko 1684–86

Tervolan vanha  kirkko1687–89

Kempeleen vanha kirkko 1688–1691

Sodankylän vanha kirkko 1689

Kristiinankaupungin Ulrika Eleonoran kirkko 1700

Jukkasjärvi 1726 (Norrlannissa)

Alastaron kirkko 1754 (alkuaan Loimaalla)

Utajärven kirkko 1762

Temmeksen kirkko 1767

Ullava 1783

Julkaistu 13.1.2006 klo 15.14, päivitetty 4.11.2017 klo 20.51