Hyppää sisältöön

Johanneksen kirkko

Pinja Metsäranta

Johanneksen kirkko oli Helsingin suomalais-ruotsalaisen seurakunnan kolmas kirkko. Kaksi edellistä – Vanha kirkko ja Nikolainkirkko eli nykyinen Tuomiokirkko – olivat arkkitehti C. L. Engelin suunnittelemia. Vanha kirkko valmistui 1826 ja Nikolainkirkko 1852. Nikolainkirkolla oli edeltäjiä, joista viimeisin, Ulrika Eleonoran kirkko, purettiin 1827 Senaatintorin tieltä. Kolmannen kirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun 1800-luvun loppupuolella Helsingin kahdessa kirkossa oli ahdasta. Juhlapyhinä väkeä joutui kääntymään kirkonovilta takaisin.

Johanneksen kirkko
© Kuva: Saara Vilhunen, Museovirasto.

Uuden kirkon paikasta esitettiin erilaisia vaihtoehtoja. Kantakaupungin alue oli vielä varsin pieni, joten osa ehdotetuista paikoista oli sen ulkopuolella, osa taas liian lähellä olemassa olevia kirkkoja. Vuonna 1875 vahvistettiin asemakaava, jossa kirkolle varattiin paikka Punanotkon alueella olevalle ylänteelle, Korkeavuoren- ja Tarkk’ampujankadun risteykseen. Punanotkon alueella oli 1800-luvun lopussa vaatimattomia puutaloja, ja Punavuorilla ei kulkenut lainkaan katuja, ainoastaan polkuja. Alueella asui vähävaraista väkeä, mutta pikkuhiljaa kaupungin keskusta levittäytyi Punanotkon suuntaan.

Kirkosta järjestettiin kansainvälinen kilpailu

Vuonna 1878 järjestettiin kilpailu kirkon suunnittelusta koti- ja ulkomaisille arkkitehdeille. Tämä varhainen arkkitehtuurikilpailu ei saavuttanut suurta suosiota. Ehdotuksia tuli määräaikaan mennessä kolme ja myöhässä kaksi lisää. Palkintolautakunta piti parhaana Ruotsista myöhässä saapunutta ehdotusta. Palkintoja ei voitu jakaa, koska paras työ oli saapunut myöhässä. Myöhästynyt ehdotus päätettiin kuitenkin lunastaa. Sen tekijä oli tukholmalainen arkkitehti A. E. Melander.

Johanneksen kirkko
© Kuva Saara Vilhunen/Museovirasto

Melanderin uusgoottilainen kirkkosuunnitelma sai kritiikkiä suomalaisilta arkkitehdeilta. Arvostelu kohdistui lähinnä rakenteellisiin seikkoihin ja Melanderin laatimaan kustannusarvioon, mutta myös kirkon koristeellisuutta pidettiin Suomeen soveltumattomana. Melanderilla ei ollut akateemista arkkitehdin koulutusta, joten hänen työtään saatettiin arvostella siksikin. Melander sai kuitenkin kirkon suunnittelun tehtäväkseen, ja lopulliset piirustukset vahvistettiin 1885.

Kirkon kestävyyttä koeteltiin jo rakennusaikana

Kirkon rakentaminen aloitettiin 1888. Rakennusmateriaalina oli punatiili. Kirkon pohjakaava on ristinmuotoinen, ja toisessa päädyssä kohoaa kaksi 74 metriä korkeaa tornia. Julkisivuihin liitettiin runsaasti esivalmistettuja betonisia koristeita, mikä teki muuraustyöstä haastavaa. Rakennuksessa käytettiin myös runsaasti valurautarakenteita. Kirkon sisätilat toteutettiin pääosin puusta.

Kirkon rakentaminen oli käynnissä 28.8.1890, kun Helsinkiin iski kova myrsky. Ns. Augustistormen aiheutti kovia tuhoja Helsingissä. Kirkon kaksi tornia olivat jo korkealla, huipusta puuttui enää noin yhdeksän metriä. Myrsky rikkoi rakennustelineet tornien ympäriltä ja levitti niiden kappaleita ympäriinsä, mutta itse tornit ja rakenteilla ollut kirkko säilyivät vahingoittumattomina.

Johanneksen kirkko
© Kuva: Saara Vilhunen, Museovirasto.

Kirkko vihittiin käyttöön kolmantena adventtina vuonna 1891. Sitä kutsuttiin aluksi Uudeksi kirkoksi. Kun seurakunta jaettiin vuonna 1905, kirkko sai nimen Johanneksen kirkko. Johanneksen kirkko on edelleen Helsingin suurin kirkko: sinne mahtuu 2600 henkeä.

Uuden kirkon ympäristö kaupungistui vauhdilla

Kirkon ympäristöön rakennettiin kouluja ja asuintaloja 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema Brobergin koulu valmistui 1895. Se toimii nykyisin Designmuseona. Vuonna 1905 valmistui yleisten rakennusten yliarkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelema Suomalaisen normaalilyseon koulu. Asuinrakennukset ovat viisikerroksisia ja tyyliltään uusrenessanssia ja jugendia. Kirkon ympärillä on myös puistoja. Uuden kirkon ympäristö muuttui vaatimattomasta puutaloalueesta kivitalojen kaupunginosaksi lyhyessä ajassa, ja alueesta tuli yhtenäinen ja edustava. Johanneksen kirkko ympäristöineen kuuluu Museoviraston laatimaan Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointiin.

Johanneksen kirkko
© Kuva: Saara Vilhunen, Museovirasto.

Lähteitä

Johanneksen kirkko, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta.

Heikki Nuutinen, Johanneksen kirkko 100 vuotta 1891–1991. Helsinki 1991.

Eeva-Maija Viljo, Kaupungistuvan yhteiskunnan rakennustaide. Ars. Suomen taide 4. 1989. 

Julkaistu 19.5.2011 klo 13.47, päivitetty 24.10.2019 klo 19.29