Hyppää sisältöön

Tänä kesänä kannattaa ottaa tilaisuudesta vaari ja pistäytyä kylään maisemaan sekä lähiseuduille

Maisema Teerijärveltä, selänteen huipuilta. Kesäinen ilta.
Näkymä Teerijärveltä. © Kuva: Markus Sirkka, ympäristöministeriön kuvapankki 2019

Teksti: Johanna Sokka, ympäristöministeriö

”Korona ajoi suomalaiset metsään”, ”Koronavirus sai ihmiset ylös, ulos ja lenkille”, ”Koronakevät lähensi suomalaisten luontosuhdetta – opiskelijat lähtivät metsäretkille”. Muun muassa tällaisilla otsikoilla luonnon virkistysvoimasta on uutisoitu kuluneen kevään aikana. Luontopolut, retkireitit, kansallispuistot ja muut luontokohteet ovatkin tänä vuonna suorastaan kuhisseet ihmisiä, jotka ovat etsineet irtiottokeinoja poikkeuksellisissa olosuhteissa.


Vaikka luonnossa liikkumisen piristävä vaikutus tulee harvalle yllätyksenä, on kulunut kevät ehkä toiminut muistutuksena tämän henkireiän välttämättömyydestä. Oman asuinympäristön luontokohteiden merkitys on korostunut aikana, jolloin muut aktiviteetit ovat olleet pannassa. Lomasesonki ei tässä suhteessa tuone muutosta, ja kesästä 2020 uumoillaankin Suomi-matkailun huippukesää ulkomaanmatkojen ollessa edelleen ei suositeltujen lomasuunnitelmien listalla. 


Poikkeuksellinen kesä kannattaakin mieltää matkailun ja lomasuunnitelmien kannalta tilaisuutena nauttia suomalaisesta kulttuuriympäristöstä. Tänä kesänä monilla on aikaa tutustua maisemien moninaisuuteen ja samalla vahvistaa suhdetta luontoon entisestään. 

Maisemien arvostus luo positiivista kehää

Oli maisemien merkitystä sitten tänä kesänä korostettu mediassa tai ei, ovat ne aina kuuluneet tiiviiksi osaksi suomalaista kulttuuria ja identiteettiä. Niiden arvon ymmärtäminen kulkee käsikädessä maisemien hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden kanssa – kun maiseman arvo ymmärretään, siitä osataan pitää huolta. Maisemien arvostuksen tärkeys nostettiin esille myös Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten tekemässä Maisema – opas arvokkaiden maisema-alueiden maankäytön suunnitteluun -raportissa


Kulttuuriympäristöstrategian 2014–2020 osana toteutetusta raportista käy ilmi, kuinka laaja vaikutus maisemien arvon ymmärtämisellä on kuntien ja kaupunkien elinvoimaisuuden kannalta. Kun aluetta kunnioitetaan ja hoidetaan paikallisesti, se nousee osaksi asuinpaikan identiteettiä. Paikallinen identiteetti puolestaan lisää asukkaiden viihtyvyyttä ja houkuttelee turisteja, ja tämä kasvattaa alueen elinvoimaa.

Maisemissa heijastuu historia ja tuleva – Mitä alueita tarkastellessa kannattaa ottaa huomioon?

Lähiympäristössä ja lomareiteillä kannattaa kiinnittää huomiota erilaisiin maisemiin ja niiden ominaispiirteisiin, sillä maisemien moninaisuus on tärkeä osa kulttuuriympäristöä. Selänteet, laaksot, rinteet, tasangot, vesistöt, asumisen sijoittuminen, maamerkit ja maiseman solmukohdat ovat maisemarakenteen perustekijöitä, jotka tekevät alueesta omaleimaisen ja dynaamisen. Erilaiset maastomuodot, kuten selänteet, rinteet ja laaksot ovat kuin maiseman selkäranka, jonka keinotekoinen muuttaminen vaikuttaa alueen eheyteen sekä visuaaliseen havaittavuuteen. Tästä syystä maisemarakenteen erityispiirteiden tunnistaminen on tärkeää.


Tästä huolimatta maisemat eivät kuitenkaan ole stabiileja, vaan ne muuttuvat ajan saatossa esimerkiksi maaseudun rakennemuutoksen myötä. Niinpä maisemaa tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota sen historiallisiin kerroksiin ja tulevaisuuden näkymiin. Maaseudun tai kaupungin maisemia ihaillessa voi siis koittaa bongata erilaiset maisemarakenteet, yhteiskunnallisen ja historiallisen muutoksen kerrokset sekä miettiä, miltä maisema mahtaa näyttää 50 vuoden päästä.

Montako erilaista maisemarakennetta sinun lähiympäristöstäsi löytyy, entä montako sellaista bongaat lomamatkalla? Ota haltuun maisemien erityispiirteet

 

Selänteet

Selänteet muodostuvat kallioperästä ja sitä mahdollisesti peittävästä moreenista, sorasta tai hiekasta. Korkeuskäyrien korkeimmat kohdat osoittavat selänteet. Selänteitä on monenlaisia: kallio-, harju- ja moreeniselänteitä, vaaraselänteitä ja reunamuodostumia. Selänteet antavat maisemalle kehyksen ja selkärangan, sillä ne ovat alueen näkyvimpiä ja rajaavia perustekijöitä.

Laaksot

Laaksoja ovat korkeuskäyrien suhteellisesti alimmat osat. Maastonmuotojen lisäksi laaksoja määrittää niiden maaperä, joka on suurimmaksi osaksi hienojakoisia maalajeja eli hienoa hietaa, hiesua ja savea. Laaksojen tyypillinen maankäyttömuoto kulttuurimaisemissa on viljelymaa, mikä näkyy maisemallisesti yleisinä avoimina alueina. Jokilaaksot ovat tyypillisiä muun muassa Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan, Kymenlaakson ja Lapin maisema-alueilla.

Tasangot

Etelä-Suomelle ja länsirannikolle ovat tyypillisiä laajat avoimet peltotasangot. Tasankojen maisema on tavallisesti suurpiirteistä ja asutus on hajallaan. Tasankojen maisema on avaraa ja näkymät ovat pitkiä. Pohjanmaan lakeudet ovat Suomen suurimpia tasankoja. Tasankoja on myös Satakunnan ja Varsinais-Suomen maisema-alueilla sekä Oulun seudulla Limingan lakeudella.

Rinnealueet

Maisemarakenteen vaihettumisvyöhykkeet sijoittuvat laaksojen ja selänteiden väliselle alueelle. Rinteet ovat perinteistä rakentamis-, tie-, toiminta- ja tuotantoaluetta, sillä ne ovat maiseman mukautumiskykyisimpiä osia. Itä-Suomessa korkeimmat alueet ovat olleet vedenpinnan yläpuolella jääkaudella ja näillä huuhtoutumattomilla alueilla rakentamiseen parhaiten sopivat vyöhykkeet voivat sijaita rinteiden ylätasoilla ja selänteiden lakiosissa.

Maiseman solmukohdat ja maamerkit

Niitä maisema-alueita, joissa maisemassa tai sen suhteissa tapahtuu jokin muutos, kutsutaan solmukohdiksi. Ne ovat useiden voimakkaiden maisematekijöiden leikkauspisteitä tai kohtauspaikkoja. Maiseman solmukohtiin on usein syntynyt asutusta jo esihistoriallisena aikana ja niissä sijaitsee usein jokin merkittävä rakennus. Maamerkki on muusta ympäristöstä erottuva luonnonelementti tai ihmisen toiminnan tulos. Tyypillisiä maamerkkejä ovat kalliot, isot puuyksilöt, kirkot ja muut korkeat rakennukset. Maiseman solmukohdat ja maamerkit jäsentävät maisemaa ja auttavat hahmottamaan sitä.

Rannat, vesistöt sekä meren saaristot

Vesistöt ovat aina merkittävä maisemaelementti. Rannat ovat maisemallisesti se vyöhyke, jonka kautta vesistöt havaitaan. Vesistöjen kautta avautuu laajoja lähi- ja kaukonäkymiä. Vesistöt ovat myös tärkeitä kulkureittejä. Saaristot poikkeavat maisemarakenteeltaan muusta Suomesta, sillä niiden maisema on yleensä avointa, kallioista ja karua. Rantaviiva on tyypillisesti hyvin mosaiikkimainen, louhikot ja pienet saaret muodostavat rikkonaisen ranta-alueen lukuisine merenlahtineen. Maankohoaminen muokkaa koko ajan saarten maanmuotoja, maisemaa ja luontoa. Perinteisten elinkeinojen häviäminen ja vapaa-ajan asutuksen hallitsematon lisääntyminen ovat uhka saariston perinteiselle maisemalle.

Lähde: Maisema – opas arvokkaiden maisema-alueiden maankäytön suunnitteluun -raportti (2016).

Lisätietoja

Maisema – opas arvokkaiden maisema-alueiden maankäytön suunnitteluun -raportti:

Maiseman käsitteitä:

https://www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Tutki_ja_tutustu/Kasitteita/Maiseman_kasitteita


Maisemat:

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/maisemat

Julkaistu 8.7.2020 klo 14.26, päivitetty 10.7.2020 klo 9.11