Ullakkotilojen käyttöönotto asunnoiksi

Jukka Sulonen

Ullakon rakentaminen on kuin uudisrakentamista mutta luonteeltaan kertaluonteista, käsityövaltaista ja työmaateknisesti vaativaa toimintaa. Ennen varsinaista suunnittelua tulee tehdä esiselvitys ja hankesuunnitelma, joiden pitäisi vastata kolmeen kysymykseen: miksi hankkeeseen ryhdytään, onko raakaullakon korkeus riittävä ja onko rakentamiselle viranomaisten puolesta esteitä? Ullakkohanke on myös juridisesti ja sopimusteknisesti vaativa.

Punavuorenkatu, Helsinki. Juha Ilonen, arkkitehti SAFA
Punavuorenkatu, Helsinki. © Kuva: Juha Ilonen, arkkitehti SAFA.

Ullakkohanke on mahdollisuus, jossa totutusta poikkeavat ratkaisut tuovat vaivalloisen prosessin tuloksena asuntoon omanlaisensa ainutkertaisen sielun ja hengen.

Ullakkorakentaminen ei ole nopea prosessi. Vähimmäisaika on aloituspäätöksestä valmiin tilan vastaanottoon noin neljä vuotta. Tästä hankesuunnitelman ja luonnossuunnitelman osuus yhtiökokoukseen asti on noin puolet. Toteutussuunnittelu ja rakentaminen vievät toiset kaksi vuotta.

Pietarinkatu, Helsinki. Juha Ilonen, arkkitehti SAFA.
Pietarinkatu, Helsinki. © Kuva: Juha Ilonen, arkkitehti SAFA.

Ullakon käyttöönoton lähtökohtana ovat rakennuksen ominaispiirteet. Kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten arvoa ei saa heikentää eikä turmella, ja niistä on pyydettävä lausunnot viranomaisilta. Rakennus saattaa olla asemakaavassa suojeltu tai kaavassa voi olla määräyksiä ullakkorakentamisen suhteen. Myös kaupunkikuvalliset arvot tulee turvata ja siltä kannalta merkittävien kohteiden edellytykset ja ehdot tulee selvittää hyvissä ajoin kaupunkikuvasta vastaavien viranomaisten kanssa.

Julkisivumuutokset

Katto on oikeastaan ullakon julkisivu ja yleensä merkittävä osa koko rakennuksen julkisivua. Ulospäin muutos voi olla kaupunkikuvassa lähes huomaamaton. Toisena ääripäänä muutos voi olla selkeästi uusi arkkitehtoninen aihe tai lisäkerroksen omainen laajennusosa. Yleensä muutoksien tulee olla kadun puolella hienovaraisempia ja huomaamattomampia kuin pihan puolella, jonne isot ikkunat, terassit ja muut näkyvät rakenteet voidaan helpommin sijoittaa. Suunnittelussa on otettava huomioon näkymät kaduilta, aukioilta, puistoista ja vastapäisistä rakennuksista.

Punavuorenkatu, Helsinki. Pekka Littow , arkkitehti SAFA / Littow Architects.
Punavuorenkatu, Helsinki. © Kuva: Pekka Littow , arkkitehti SAFA / Littow Architects.

Uusien kattoikkunoiden sijaintien on oltava sopusoinnussa alempien kerrosten ikkunalinjojen kanssa, erityisesti kadun puolella. Kattolyhdyissä ja -ikkunoissa, niiden muotoilussa ja mittasuhteissa tulee noudattaa rakennuksen alkuperäisen aikakauden henkeä. Oleellista on säilyttää hierarkia kattoikkunoiden ja varsinaisen julkisivun ikkunoiden kanssa. Lapeikkuna on valonsaannin kannalta tehokas, mutta se saattaa olla rakennuksen ominaispiirteiden kannalta sopimaton, ellei se jää huomaamattomaan katveeseen. Myös rakenteiden yksityiskohtien kuten lyhtyjen, räystäiden ja ikkunapuitteiden on oltava rakennuksen ominaispiirteiden mukaisia.

Muutosten yleisissä sisätiloissa, kuten porrashuoneissa, on oltava hallittuja. Niissä on otettava huomioon kulttuurihistorialliset ja rakennustaiteelliset arvot. Porrashuoneet ovat useimmiten riittäviä uusien asuntojen tarpeisiin. Suurimpia muutoksia vaativatkin uudet kulkuyhteydet ullakkokerrokseen tai uusiin kulkukäytäviin ullakkokerroksessa. Hankkeen yhteydessä tulee myös harkittavaksi hissin jatkaminen ullakkokerrokseen tai jopa uuden hissin rakentaminen.

Porrashuoneiden ja hissien sijainnit

Ullakkotilan tulee olla riittävän korkea asuntojen rakentamiseen, sillä lähtökohtaisesti muutostöiden olisi rajauduttava olemassa olevan tilan sisäpuolelle. Sopivana ullakon raakatilan vapaana vähimmäiskorkeutena harjan kohdalla voidaan pitää 3,5 metriä, jolloin uusien rakenteiden alapuolelle jää vielä riittävä huonekorkeus. Ohjeellinen uuden rakenteen vähimmäispaksuus on noin 0,5 metriä. Pihan puolella lapetta voidaan yleensä nostaa, elleivät kaupunkikuvalliset tai historialliset seikat sitä rajoita.

Punavuorenkatu, Helsinki. Päivi Jääskeläinen, arkkitehti SAFA.
Punavuorenkatu, Helsinki. © Kuva: Päivi Jääskeläinen, arkkitehti SAFA.

Ullakkorakentaminen on erityisrakentamista, jossa ei useinkaan ole mahdollista saavuttaa ”normiasunnon” tilaratkaisuja. Suunnittelun tulee perustua ullakon ominaisuuksiin ja käyttää tilan erikoislaatuisuutta ja mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia rakenteita kuten puupalkistoja ja tiilimuureja hyväksi. Asunnoissa voidaan hyväksyä ullakkomaisia, laajoja matalia tiloja ja pimeitäkin nurkkauksia. Materiaalit ja varustetaso voivat olla totuttua pelkistetympiä.

Tilasuunnittelussa on noudatettava rakentamismääräyksiä. Pieniä tapauskohtaisia poikkeuksia tosin sallitaan. Päivänvalon saamiseksi ullakkoasunto on mahdollisuuksien mukaan suunniteltava läpitalon huoneistoksi, jolloin myös tuuletettavuus on tehokkaampaa. Yksinomaan pohjoiseen suunnattu asunto ei ole suositeltava, sillä asuntoon tulee saada myös suoraa auringonvaloa. Läpitalon asunto muodostuu usein ullakolle luonnostaan, koska suurimmat aukotukset, terassit ja parvekkeet on tehtävä pihan puolelle.

Pääosan ikkunoista, ainakin asuinhuoneen ainoan ikkunan, on oltava sellaisia, että niistä on näkymä vaakasuuntaan ulos.

Ullakkorakentaminen on teknisesti vaativa hanke

Uudet rakenteet ja talotekniset järjestelmät eivät saa aiheuttaa haittoja eivätkä riskejä rakennukselle. Erityisesti on tutkittava hankkeen vaikutukset ullakon alapuolisiin asuntoihin: askel- ja ilmanääneneristykseen sekä taloteknisiin järjestelmien vaikutuksiin.

Korkeavuorenkatu, Helsinki. Kirsi Korhonen, arkkitehti SAFA / Arkkitehdit Kirsi Korhonen ja Mika Penttinen Oy.
Korkeavuorenkatu, Helsinki. © Kuva: Kirsi Korhonen, arkkitehti SAFA / Arkkitehdit Kirsi Korhonen ja Mika Penttinen Oy.

Kattojen, terassien ja parvekkeiden veden- ja kosteudeneristykset ja vedenpoistojärjestelmät on suunniteltava ja rakennettava erityisen huolellisesti. Myös lumen, jäätymisen ja sulamisvesien vaikutukset on tutkittava.

Olemassa olevat talotekniset järjestelmät ovat monissa tapauksissa riittämättömät uusille asunnoille. Vanhat hormit toimivat yleensä alempien asuntojen hormeina, jolloin ne on säilytettävä ja rakennettava kokonaan uudet kanavat. Vanhat hormiryhmät ovat usein veistoksellisia ja kiinnostavia elementtejä, jotka kannattaa hyödyntää asunnon arkkitehtuurissa.

Katolle tulevien uusien ilmanvaihtolaitteiden ja piippujen sijoittelu ja ulkonäkö on suunniteltava huolellisesti. Yleensä ne on sijoiteltava kaupunkikuvallisista syistä pihan puolen lappeelle. Myös uusien rakenteiden on noudatettava rakennuksen ominaispiirteitä.

Paloturvallisuuteen pätevät vähintään samat vaatimukset kuin yleensä asuinrakennuksiin. Asunnot on osastoitava porrashuoneista ja muista ympäröivistä tiloista, kukin huoneisto omaksi osastokseen. Välipohjan palonkesto ja vaatimukset selvitetään tapauskohtaisesti. Asuntojen varauloskäyntijärjestely on myös suunniteltava. Porrashuoneen jatkaminen kerroksella vaikuttaa savunpoistoon; savunpoistoikkunoihin ja –luukkuihin.

Lähteitä ja kirjallisuutta

Punavuorenkatu, Helsinki. Pekka Littow , arkkitehti SAFA / Littow Architects.
Punavuorenkatu, Helsinki. © Kuva: Pekka Littow , arkkitehti SAFA / Littow Architects.

Ullakkotilat. Hannu Tomminen. Rakennuskirja Oy. 1990.

Kantakaupungin kattomaisemat. Sari Viertiö. Artikkeli Rakennustaiteen seuran julkaisussa 5 / 2002.

Ullakkorakentamisen vaikutus arkkitehtuuriin ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin. Selvitys 9 / 1992. Ympäristöministeriö. 1992.

Kerrostalot 1880-2000 - Arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen. Rakennustieto Oy. 2006.

Kerrostalot 1960-1975. Rakennustieto Oy. 1994.

Ullakkorakentaminen. Rakentamistapaohje. Helsingin kaupunki, Rakennusvalvontavirasto. 2014. (http://www.hel.fi/static/rakvv/ohjeet/Ullakkorakentaminen.pdf)

Ullakolle - esite. Helsinki suunnittelee 2010:1. Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto. 2010. (http://www.hel.fi/hel2/ksv/julkaisut/esitteet/esite_2010-1.pdf)

Julkaistu 18.11.2010 klo 12.31, päivitetty 9.12.2017 klo 8.24