Helsingin Vallilassa voi nähdä paljon historiallista rakennuskantaa. © Kuva: Heli Mikkola, Ympäristöhallinnon kuvapankki
Teksti: Johanna Sokka, ympäristöministeriö
Suomessa on verrattain vähän historiallisesti arvokkaita rakennuksia, ja siksi olemassa olevan rakennuskannan suojeleminen erityisen tärkeää. Toisaalta ilmastonmuutos ja Pohjoisen ilmasto-olosuhteet asettavat omat ehtonsa rakennusten energiatehokkuudelle. Vanhojen rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen liittyvässä keskustelussa toistuvatkin usein tietyt ennakkokäsitykset, jotka pohjautuvat pelkoihin rakennuksen arvon heikkenemisestä sekä toisaalta korjausrakentamiseen liittyvien sääntöjen ja asetusten noudattamisesta.
Aihepiiriin liittyviä ristiriitoja ja ennakkokäsityksiä puretaan vuonna 2019 julkaistussa Energiatehokkuuden parantaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjaushankkeessa -oppaassa. Opas tarjoaa konkreettisia ohjeita suojeltujen sekä muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Oppaassa käydään läpi voimassa olevien säädösten asettamat velvollisuudet ja niiden tarjoamat soveltamisen mahdollisuudet sekä energiatehokkuuden parantamisen että rakennusperinnön näkökulmista.
Tässä artikkelissa käsittelemme arvorakennusten energiatehokkuutta ja siihen liittyviä ennakkokäsityksiä. Artikkelia varten haastattelimme oppaan laatimisessa mukana ollutta rakennusneuvos Jyrki Kauppista sekä Eduskuntatalon peruskorjauksessa työskennellyttä emeritus LVI-suunnittelija Jukka Sainiota.
Rakennukset säilyvät niitä käyttämällä
Rakennusneuvos Jyrki Kauppinen pitää arvorakennusten energiatehokkuuden parantamiseen liittyviä ennakkokäsityksiä pulmallisina, sillä energiatehokkuuden parantamisessa on kyse ensisijaisesti rakennuksen pelastamisesta, ei pilaamisesta. Jos käyttöolosuhteiden puolesta toimimaton rakennus jää käyttämättä, riskeerataan siinä koko rakennuksen tulevaisuus.
– Nykymaailmassa vanhan rakennuskannan mukaiset käyttöolosuhteet eivät usein toimi. Esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää rakennusten tuulettamista, sillä nykypäivänä rakennusten jatkuva tuulettaminen ei ole enää mahdollista. Vanhat, kaupungeissa sijaitsevat rakennukset ovatkin vanhoine ilmanvaihtojärjestelmineen epäkäytännöllisiä, sillä kaupungeissa on nykyisin niin paljon katupölyä ja melusaastetta, että usein tapahtuva tuulettaminen ei ole yleensä mahdollista, Kauppinen sanoo.
Rakennuksen ominaisuudet, kuten lämpötilat, sisäilman laatu sekä se, miten ominaisuudet toteutetaan mahdollisimman pienellä energiamäärällä kuuluvat kaikki energiatehokkuuteen. Käyttökustannukset ja olosuhteet puolestaan vaikuttavat rakennuksen käytettävyyteen – jos käyttökustannukset ovat kovin korkeat tai rakennus epämiellyttävä käyttää, jää se vaille käyttöä.
Ennakkokäsityksiä kitkemässä
Energiatehokkuuden parantaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjaushankkeessa –oppaan mukaan yksi yleisimmistä energiatehokkuuden parantamiseen liittyvistä ennakkokäsityksistä liittyy kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten arvon säilymiseen. Usein ajatellaan, että vanhojen rakennusten ominaisluonne ja erityispiirteet kärsisivät energiatehokkuutta parannettaessa.
Toinen ennakkokäsitys liittyy puolestaan käsityksiin energiatehokkuuden parantamistoimien välttämättömyydestä ja pakollisuudesta. Energiatehokkuuden parantamisvelvoite koskee tilanteita, joissa tehdään korjauksia, joiden yhteydessä energiatehokkuutta voidaan parantaa.
Suunnittelu ja tiedonkeruu ovatkin avainroolissa energiatehokkuuden parantamishankkeissa. Lisäksi arvorakennuksia korjatessa on hyvä konsultoida korjattavan rakennuksen historiaan perehtynyttä tai edellisessä korjauksessa mukana ollutta tahoa. Säädöksiä sovelletaan rakennuskohtaisesti ja ne on tehty työn ja suunnittelun tueksi.
– Joskus kuulee sellaista ennakkoluuloa, että arvorakennuksien ominaisuudet pilattaisiin korjauksen myötä. Esimerkiksi asetusta 4/13 laadittaessa kävi ilmi sitkeä harha, jonka mukaan kaikkien arvokkaiden rakennusten julkisivut pitäisi eristää, mikä ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa korjausta määrittävät säädökset on laadittu niin, että rakennuksen energiatehokkuutta parannettaessa sen erityispiirteet voidaan ja täytyy ottaa huomioon, Kauppinen toteaa.
Eduskuntatalo esimerkkinä: rakennussuojelua ja energiasäästöä
Eduskuntatalon peruskorjauksessa mukana ollut emeritus LVI-suunnittelija Jukka Sainio kertoo projektin onnistuneen projektijohdon ja pääsuunnittelijan toiminnan ansiosta. Pitkän uran historiallisten rakennusten korjausten parissa tehnyt Sainio tietää mistä puhuu – hänellä on takanaan muun muassa lukuisten kirkkojen sekä Suomenlinnan rakennusten korjaushankkeita. Kohteet ovat olleet rakennussuojelun alaisia, minkä vuoksi energiatehokkuutta on korjattu niiden antamissa rajoissa.
Sainio luettelee Eduskuntatalon energiatehokkuuden parantamisesimerkeiksi lämmöntalteenoton ja ilmanvaihdon korjaamisen sekä erilaiset ilmanvaihdon ja lämmityksen ohjausjärjestelmät. Lisäksi esimerkiksi vanhat patterit pystyttiin säilyttämään huoltotoimenpiteillä. Eduskuntatalo sai samalla myös uuden, aiemmin rakennuksista puuttuneen jäähdytysjärjestelmän.
Peruskorjauksessa ei kuitenkaan kajottu lisälämmöneristyksiin eikä ikkunoihin, sillä ne olisivat vaikuttaneet rakennuksen arvokkaaseen ulkonäköön ja arkkitehtuuriin. Sainio painottaakin, että Eduskuntatalon, kuten muidenkin arvokohteiden korjauksessa kohteen arvoa on ensisijaisesti suojeltava. Silti Eduskuntatalon peruskorjauksen tapauksessa energiatehokkuutta voitiin silti parantaa merkittävästi.
– Kun puhutaan arvokkaaseen kirkkoon verrattavissa olevasta rakennuksesta, on selvää, ettei maksimaaliseen energiatehokkuuteen päästä. Energiatehokkuus toteutuu siis rakennuksen arvon asettamissa raameissa. Silloinkin se voidaan tehdä parhaalla mahdollisella tavalla, kunhan suunnittelu ja osaaminen ovat kunnossa, hän toteaa.
Lisätietoja
Energiatehokkuuden parantaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjaushankkeessa -opas (2019): http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161268