Ulla-Riitta Kauppi
Suomi oli sekä itäisen Konstantinopolin että läntisen Rooman kirkon ristiretkien kohteena 1000 - 1200 luvuilla. Läntisen kirkon ja esivallan edustaja Ruotsi perusti 1200-luvun lopulla Turun, Hämeen ja Kuusiston linnat hallintotukikohdikseen. Viipurin linnan perustamisvuonna 1293 alkaa varsinainen Ruotsin ja Venäjän - ensin Novgorodin, sitten Moskovan - välinen kamppailu Itämeren herruudesta ja sen ohessa Suomen hallinnasta. Vastakkain olivat Torkkeli Knuutinpoika ja Aleksanteri Nevski. ja he käynnistivät sen ajan kilpavarustelun, linnoitusten rakentamisen.
Haminan linnoituskaupunki. © Kuva: Hannu Vallas, Museovirasto.
Ruotsi valtasi 1294 Novgorodin valtapiiriin kuuluneen, 1200-luvun puolivälissä rakennetun muinaiskarjalaisen Korelan linnoituksen ja nimesi sen Käkisalmeksi. Jo muutaman kuukauden kuluttua Novgorodin sotajoukot valtasivat sen takaisin ja alkoivat 1310 rakentaa uutta vahvaa Korelan linnoitusta. Samoihin aikoihin ruotsalaiset perustivat Nevajoen suulle Maankruunu (Landscrona)-nimisen linnan.
Valtataistelu taukosi 1323 Pähkinäsaaren rauhaan. Sen jälkeen novgorodilaiset alkoivat rakentaa Pähkinäsaarelle rajavarustusta, Pähkinälinnaa. Kun kamppailu alkoi uudelleen, puinen linnoitus paloi, parikymmentä vuotta valmistumisensa jälkeen. 1300-luvun puolivälissä Novgorodin joukot alkoivat rakentaa sen tilalle kivistä tyypiltään muinaisvenäläistä Pähkinälinnaa.
Linnoitukset rakennetaan kestämään tuliaseita
Venäjän sisäisessä valtataistelussa kaikki Novgorodin maat siirtyivät 1470-luvulla Moskovan hallintaan. Se johti kaikkien linnoitusten uudenaikaistamiseen. Vanhat varustukset purettiin lähes kokonaan ja korvattiin kivisin, uutta aseistusta ja tuliaseita kestävin kivirakentein. Erityisesti tykkitorneja rakennettiin.
Myös Ruotsin Itämaaksi nimitetyn Suomen alueella Viipurin linnaa uudistettiin. Lisäksi 1475 tienoilla Ruotsi alkoi rakentaa Viipurin linnan itäpuolelle kasvaneen kaupungin suojaksi maaston mukaan polveilevaa kaupunginmuuria tykkitorneineen. Samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan Viipurin sisarlinnoitusta Olavinlinnaa.
Sotia ja bastioneja
Seuraava vuosisata merkitsi useita Ruotsin ja Venäjän välisiä sotia.
Pitkän vihan aikana (1570-1595) Ruotsin Pontus de la Gardie valtasi Käkisalmen 1580, jonka jälkeen linnoitus uudistettiin. Lukuisten kivirakennusten lisäksi Käkisalmen linnoitukseen rakennettiin Jakob van Stendahlin suunnittelemat, etelä-eurooppalaisten esikuvien mukaiset kolme bastionia. Viipurin linnan ulkonäköä muutettiin kuningas Kustaa Vaasan vierailun jälkeen, jolloin aloitettiin pyhän Olavin tornin uudelleen rakentaminen. Myös Viipurin keskiaikaisen kaupunginmuurin itäpuolelle rakennettiin kaksi uudenaikaista bastionirintamaa, Äyräpään ja Pantsarlahden bastionit.
Pitkän vihan päätteeksi 1595 solmitun Täyssinän rauhan jälkeen Käkisalmi siirtyi kuitenkin taas Venäjän haltuun. Nyt Ruotsi uskoi Moskovan Iivana Julman pyrkivän pohjoisten alueiden hallintaan ja avaamaan meritien Jäämerelle. Laajentumispyrkimysten torjumiseksi aloitettiin 1603 Kajaanin linnan rakentaminen.
Pontus de la Gardien johtama ruotsalainen sotajoukko sai Käkisalmen taas haltuunsa 1611. Seuraavana vuonna ruotsalaiset valloittivat myös Pähkinälinnan. Stolbovan rauhassa 1617 kaikki Suomenlahden ja Nevan rantojen alueet linnoituksineen siirtyivät Ruotsille. Sinne muutti väkeä Suomesta. Vuonna 1642 nykyisen Pietarin tienoille perustettiin linnoitettu Nyenin kaupunki, Nevanlinna. Käkisalmen linnoitus uudenaikaistettiin rakentamalla 1630 -1650 vanhan tykkitornin viereen viisi bastionia ja sisälle suorakaiteen muotoinen kaupunki.
Bastionirintama Viipurin ympärille
Viipurin keskiaikainen kaupunki koki täydellisen muodonmuutoksen 1600-luvun puolivälistä lähtien. Yhtenä syynä oli paloturvallisuus, jonka takaamiseksi kaupunki ruutukaavoitettiin. Talot tuli rakentaa tiilestä ja kivestä. Toisaalta ruutukaavoitus liittyi myös uusiin kaupunkirakentamisen kansainvälisiin virtauksiin, jotka taas yhdistyivät uuteen puolustustekniikkaan. Ruutukaavoitetun kaupungin ympärille rakennettiin 1700-luvun alkuun mennessä bastionirintama. Samalla purettiin keskiaikainen kaupunginmuuri Pyöreää tornia lukuun ottamatta. Myös Viipurin linna sai lopullisen muotonsa.
Suuri Pohjansota johti alueluovutuksiin
1700-luvun alku merkitsi kahden suurvallan Ruotsin ja Venäjän valtataistelua, suurta Pohjan sotaa. Vastakkain olivat tuskin 16-vuotiaana kuninkaaksi noussut Kaarle XII ja Euroopassa sotataitoa ja laivanrakennusta opiskellut Pietari Suuren suuri. Venäjän keisarin päämäärä oli avata tie Suomenlahden kautta maailman merille.
Pähkinälinnan valtaus 1702 avasi tien Nevalle ja Pohjanmerelle sekä oli lähtökohtana uuden kaupungin, Pietarin, rakentamiselle uhmakkaasti jo sodan aikana 1703. Tulevan pääkaupungin suojaksi rakennettiin Pietari-Paavalin linnoitus. Ruotsin jo alkuaan vaatimattomat Nevanlinna ja Maankruunu tuhoutuivat nyt lopullisesti. Seuraavaksi Pietari Suuren sotajoukot valtasivat Viipurin 1710 ja Käkisalmen.
Pietari Suuri ajanmukaisti linnoituksia ranskalaisen sotamarsalkka Sébastien le Preste du Vaubanin bastionijärjestelmän mukaisesti. Pähkinälinnan maavallit uusittiin kivirakenteisiksi ja linnoituksen sisään rakennettiin komeita rakennuksia Pietarin kaupungin esikuvien ja mm. italialaissyntyisen arkkitehti Trezzinin piirustuksien mukaan.
Uudelle itärajalle perustettiin Hamina ja Lappeenranta
Lappeenrannan linnoitus ilmasta. © Kuva: Lappeenrannan kaupunki.
Ruotsi oli nyt menettänyt suurvalta-asemansa. Viipurin seudun menetysten lisäksi Venäjälle oli jouduttu luovuttamaan Baltian maakunnat. Ruotsin vastaveto Venäjän laajentumisen pysäyttämiseksi oli perustaa heti Uudenkaupungin rauhan 1721 jälkeen kaakkoisen rajan turvaksi kaksi linnoituskaupunkia: ympyrälinnoitettu ja säteittäistä asemakaavaa noudattava Hamina ja epäsäännöllisen bastionirintaman suojaama, ruutukaavoitettu Lappeenranta. Ne olivat Välimeren maiden renessanssiaikaisten esikuvien mukaisia ihannekaupunkeja, joissa asukkaiden turvallisuudesta vastasi bastionirintaman suojassa sijaitseva varuskunta.
Samaan aikaan Pietari Suuri päätti varmistaa pääkaupunkinsa Pietarin turvallisuuden sekä maalla että merellä. Hän rakennutti Retusaarelle (ven. Kotlin) merilinnoituksen, joka sai nimekseen Kronstadt – Kruunukaupunki, jonka täydentäminen ja ajanmukaistaminen jatkuivat toiseen maailmansotaan saakka. Pietarin puolustuksen maarintama varmistettiin rakentamalla Viipurin linnan länsipuolelle Neitsytniemeen Pyhän Annan Kruunun linnoitus.
Ruotsalaiset rakentavat Viaporin
Ruotsi halusi takaisin menetetyt alueet ja aloitti ns. hattujen sodan 1741-1742. Se päättyi kuitenkin vielä uusiin alueluovutuksiin. Turun rauhassa 1743 rajalinja siirtyi Kymijoen läntiseen haaraan ja halkaisi Saimaan. Hamina, Lappeenranta ja Olavinlinna olivat nyt Venäjän. Ruotsin puolustus oli jälleen rakennettava uudelta pohjalta. Ruotsin valtionpäivät päättivät 1747 rakentaa Kronstadtin vastapainoksi Helsingin edustalle Sveaborgin merilinnoituksen, nykyisen Suomenlinnan sekä sen etuvarustukseksi itään Loviisa-Svartholman kaksoislinnoituksen.
Venäjä jatkoi erityisesti Kronstadtin vahvistamista ja lisäksi perusti Pietarin etuvarustukseksi uuden maalinnoituksen. Tämä Davidovin ympyrälinnoitettu ja ruutukaavoitettu kaupunki rakennettiin 1773 nykyisen Luumäen kuntakeskuksen Taavetin paikalle.