Hyppää sisältöön

Kulttuuriympäristöjen seurantaa uudesta perspektiivistä

Droonikuva yläilmoista. Kuvassa järvi- ja peltomaisemista.
Droonikuvilla maisemaseurantaa voi tehdä yläilmoista käsin. © Kuva: Kulttuuriympäristöjen ja maisemien seuranta -hankkeen työryhmä

Teksti: Johanna Sokka, ympäristöministeriö

Maisemien ja kulttuuriympäristöjen visuaalista seurantaa on tehty maan tasalla otettujen yleiskuvien, piirustusten sekä maalausten avulla vuosisatojen ajan. Nykyisin uuden kuvausteknologian ja radio-ohjattavien nelikoptereiden avulla maisemaa ja kulttuuriympäristöä pystytään seuraamaan entistä laajemmin ja tehokkaammin. Nelikoptereihin kytketyillä kameroilla kuvaa saadaan otettua lintuperspektiivistä tai muista ihmisille vaikeapääsyisistä paikoista. 

Kulttuuriympäristöjen ja maisemien seuranta -hankkeessa on päästy selvittämään droonikuvauksen hyödyntämistä maisemien ja kulttuuriympäristöjen seurannassa. Hankkeeseen osallistuivat Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskus ja laboratoriokeskus, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon ELY-keskukset sekä ympäristöministeriö.

Kimmoke lounaspöytäkeskustelusta, lähtökohdat Kulttuuriympäristöstrategiasta 

Maisemiin ja perinnebiotooppeihin työssään paneutunut ympäristöneuvos Tapio Heikkilä kertoo hankeidean lähteneen ympäristöneuvos Tuija Mikkosen kanssa käydystä lounaskeskustelusta Kaupungintalon lounasravintolassa.

 – Ajatus hankkeen toteuttamisesta kumpusi meidän molempien intresseistä sekä tietysti Kulttuuriympäristöstrategian toimeenpanosuunnitelmasta. Siinä korostetaan kulttuuriympäristöön liittyvän tiedon saantia ja avoimuutta, visuaalisesta maisemaseurannasta väitöskirjansa kirjoittanut Heikkilä kertoo.

Kulttuuriympäristöt, perinnebiotoopit ja maisemat seurannassa

Maisemaseurannalla voidaan seurata pitkällä aikavälillä kulttuuriympäristöjen, perinnebiotooppien ja maisemien muutoksia. Esimerkiksi perinnebiotooppien eli perinteisen karjatalouden myötä muovautuneiden ketojen, niittyjen, hakamaiden ja metsälaitumien luontotyyppien muutosta on voitu seurata pitkäjänteisellä maisemaseurannalla.

Maatalouden tehostuminen ja perinnebiotooppien hoidon loppuminen merkitsevät luontotyyppien oleellista muuttumista, lajiston köyhtymistä ja usein myös luontotyyppien vähitellen tapahtuvaa häviämistä umpeenkasvun myötä. Muutoksen seuraaminen on muun muassa tästä syystä tärkeää.

Droonikuva yläilmoista. Kuvassa peltomaisemaa, järvi ja punaisia taloja.

Paukarlahti ilmasta kuvattuna. © Kuva: Kulttuuriympäristöjen ja maisemien seuranta -hankkeen työryhmä

Kuva-aineistosta on moneksi – sen lopullinen käyttötarkoitus on kuitenkin hyvä olla selvillä ennen maastoon lähtöä

Kulttuuriympäristöjen ja maisemien seuranta -hankkeessa on ensisijaisesti lähdetty selvittämään uutta seurantamenetelmää ja sen käyttömahdollisuuksia. Hankkeen aikana yllätyksiä on tullut myös droonikuvauksen ammattilaisille. Haastattelimme kolmea hankkeeseen osallistunutta droonikuvauksen asiantuntijaa, vanhempaa tutkijaa Seppo Tuomista sekä tutkija Joonas Kahiluotoa SYKE:stä ja luonnonsuojeluasiantuntija Mika Piristä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta.

Seppo Tuominen kertoo kokeneensa kaksi hankkeen kannalta oleellista ahaa-elämystä droonikuvausta tehdessään. Toinen niistä liittyy kuvamateriaalin keräämisen helppouteen – vain tunnin mittaisen maastokuvauksen päätteeksi kasassa voi Tuomisen mukaan olla monipuolista ja laajalta alueelta otettua kuva-aineistoa. Toinen ahaa-elämys syntyi toimistolla aineistoja käsitellessä: aineiston käsittely paljastui projektin hankalimmaksi ja aikaa vievimmäksi osuudeksi. Tämän vuoksi ennen kuvauksen aloittamista on tärkeää olla selvillä siitä, mitä aineistolta halutaan.

Maisema-analyyseihin kelvolliset aineistot vaativatkin Tuomisen mukaan pitkää jälkikäsittelyä. Ortomosaiikkeja, 3D-pintamalliaineistoja, pistemalliaineistoja tai jatkojalostettua aineistoa koostaessa kuvastoa täytyy yhdistellä ohjelmallisesti tuhansista kuvista. Tässä vaiheessa saattaa vierähtää jopa kymmeniä tunteja. Esimerkiksi 3D-pintamallit vaativat kuvaajalta erikoislentoja ja ylimääräisiä tiheämmin otettuja kuvia, jotta niistä voidaan koostaa tarkka ja kattava pintamalli. 

– Perinteisten kuvien ottaminen on helppoa, mutta jos halutaan erilaisia tietokoneella työstettäviä aineistoja, kuten ortomosaiikkeja tai pallopanoraamoja, täytyy muistaa, että maastokuvaus määrittää lopputuloksen, Tuominen huomauttaa. 

Jyrkkäkosken saha yläilmasta kuvattuna. Kuvassa näkyy sahan katto ja koskea.
Droonin ottama yksittäiskuva Jyrkkäkosken sahasta. © Kuva: Kulttuuriympäristöjen ja maisemien seuranta -hankkeen työryhmä

Seurantametodit kaipaavat kehitystä

Hankkeen asiantuntijat uskovat, että droonikuvaus tulee yleistymään tulevaisuuden kulttuuriympäristötyössä, ja he uumoilevatkin siitä tulevan maisemaseurannan rutiinityöväline. Jotta runsasta digitaalista kuva-aineistoa voitaisiin hyödyntää tehokkaasti, tulisi seurannan metodeja kehittää.

– Tämä hanke on ollut ensimmäinen askel, jossa uuden kuvausteknologian maailmoja on tuotu yhteen. Menetelmää pitäisi kuitenkin viedä pidemmälle ja jalkauttaa niiden pariin, jotka työssään tekevät kulttuuriympäristöjen seurantaa. Niin heidät saataisiin hyödyntämään nelikoptereita työkaluina joka päiväisessä työssään, Joonas Kahiluoto toteaa.

Pelkän runsaan kuva-aineiston varaan ei siis kulttuuriympäristöjen muutosten dokumentoinnissa ja seurannassa voi jättäytyä, sillä ainoastaan tarkoituksenmukaista ja onnistunutta aineistoa voi hyödyntää ja analysoida. Lisäksi kuvien tallentaminen ja niiden läpikäyminen kaipaavat metodia tuekseen. 

– Droonikuvaus on hypetysvaiheessa ja sen kaikkivoipaisuuteen uskotaan. Mutta nyt tarvitaan nimenomaan menetelmäkehittelyä ja ohjeistoja sellaiseen kurinalaiseen kuvaamiseen, että kertyviä kuva-aineistoja todella voidaan käyttää hyväksi, Tuominen painottaa.

Myös Mika Pirinen jakaa saman näkemyksen kollegoidensa kanssa. Hänen mukaansa valtakunnallinen kuvapankki, johon viranomaiset voisivat tallentaa seuranta-aineistoja, saattaisi olla ratkaisu ongelmaan. Kuvista kun ei ole hyötyä, jos ne jäävät kovalevyille pölyttymään.

Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mihin suuntaan visuaalinen maisemien ja kulttuuriympäristöjen seuranta kehittyy. 

Lisätietoja hankkeesta

•    Ympäristöneuvos Tapio Heikkilä, +358 295 250 166, etunimi.sukunimi@ym.fi

•    Ympäristöneuvos Tuija Mikkonen, +358 295 250 184, etunimi.sukunimi@ym.fi

 

 

Julkaistu 26.8.2020 klo 14.39, päivitetty 31.8.2020 klo 12.05