Luonto, kulttuuriympäristö ja elävä perintö

Uutinen 1.9.2017 klo 9.00
Luonto ja elävä perintö
 

Luonto on suomalaisille tärkeä identiteetinrakentaja, virkistyspaikka ja resurssi. Luonto on myös tärkeä osa kulttuuriympäristöä ja kulttuuriympäristö osa luontoa. Ihminen ja luonto ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, myös kaupungeissa ja taajamissa. Luontoon liittyy paljon elävää aineetonta kulttuuriperintöä, joka kumpuaa ihmisten suhteesta luontoon ja paikasta maailmankaikkeudessa.

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten arjessa. Se voi olla esimerkiksi suullista perinnettä, esittäviä taiteita, juhlaperinteitä, käsityötaitoja tai luontoon liittyvää tietotaitoa. Suomalaisten elämässä luonto on edelleen tärkeässä osassa sekä harrastuksena että työnä. Uuden Elossa - luonto ja elävä kulttuuriperintö -verkkojulkaisun artikkelit kuvaavat tämä luontosuhteen eri puolia.

Suomalaisten luontosuhde näkyy monessa perinteessä

Suomalaisten suhde metsään on pysynyt nykypäivänäkin vahvana, kuten myös talkooperinne. Esimerkiksi sadat yhdistykset ja tuhannet aktiiviset kansalaiset hoitavat ja hyödyntävät kulttuuriympäristöään mm. järvien hoitokalastuksella, niittämällä, siivoamalla ja pusikoita raivaamalla. Vapaaehtoisilla on erittäin suuri rooli kulttuuriympäristön hoidossa, mutta työ ympäristön parissa tuo hyvinvointia myös sen tekijöille.

Tuoreessa julkaisussa käsitellään lisäksi mökkeilyyn, saunoihin ja perinteiseen kansanparannukseen liittyviä perinteitä. Puutarhojen vanhojen perinnekasvien sekä villivihannesten ja -yrttien harrastus on kokenut uuden nousun ja kuvastaa hyvin myös kaupunkilaista suhdetta luontoon. Julkaisussa kuvataan myös saamelaisten luontosuhdetta ja haasteita, joita muuttuva ilmasto, globalisaatio sekä yhteiskunnalliset ja yhteisön omat muutokset aiheuttavat perinteiselle tiedolle.

Elossa - luonto ja elävä kulttuuriperintö -verkkojulkaisu on osa aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn Unescon yleissopimuksen (2003) toimeenpanotyötä. Julkaisun taustalla on luontorinki, joka on yksi sopimuksen toteuttamiseksi perustetuista toimijaverkostoista.

Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen tarkoituksena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön tunnistamista ja vaalimista. Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 2013, ja toimeenpanon koordinoinnista vastaa Museovirasto.

Tutustu julkaisuun: Elossa - luonto ja elävä kulttuuriperintö