Löytöretkiä kulttuuriympäristöön: Hilkka Högström

Gunnarsinranta Hangossa.
Gunnarsinranta Hangossa. © Kuva: Hilkka Högström.

 

Hangon rannat

Jokaiseen kesääni kuuluu matka Hankoon. Ensimmäisestä matkasta on kulunut yli kaksi vuosikymmentä. Silloin perheeni majoittui puuhuvilaan, josta avautui näkymä meren rikkumattomaan horisonttiin, pitkään autioon hiekkarantaan ja ikiaikaisille silokallioille. Kallioluodot, väkkärämännyt ja puuhuvilat ovat oleellisia Suomenlahteen pistävän niemen maisemassa. Sieltä löytää myös kiintoisia jälkiä, jotka kertovat alueen tärkeästä strategisesta asemasta merenkulussa sekä naapurivaltojen ja oman maan puolustuksessa.

Hangolla on kerrottavana monta tarinaa. Yksi niistä on tallennettu ”Varjoja paratiisissa” –elokuvaan, jonka ikonisiin kuviin kuuluu kasinon hiekkarannalla istuva pari, roskakuski Nikander ja supermarketin kassalla työskentelevä Ilona. Tunnelman viimeistelee matkaradiosta soiva ”Salattu suru”.

Lue lisää Hangon huvila-alueesta: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1186 ja Varjoja paratiisissa -elokuvasta: https://www.elonet.fi/fi/elokuva/107252

Lapuan tuomiokirkko ympäristöineen

C. L. Engelin suunnittelema kirkko valmistui 1827.
C. L. Engelin suunnittelema kirkko valmistui 1827. © Kuva: Hilkka Högström.

Olen eteläpohjalainen ja syntynyt Lapualla. Kauas näkyvä Lapuan tuomiokirkko ja sen jokien rajaama lähiympäristö ovat lapsuuteni miljöötä. Siellä oli monen läheiseni työpaikka ja sinne sijoittuivat myös tärkeät perhejuhlat. Kirkon ohi kulkeva tie sivuaa tapulin kyljessä seisovaa vaivaispoikaa. Toisen jalkansa menettäneen pojan käsi oli ojentunut pyytämään ropoa ohikulkijalta. Vaivaispojan kohtalo jäi askarruttamaan lapsena mieltäni.

Puinen ristikirkko, jonka keskellä on korkea kupoli, on avaruudessaan vaikuttava tilaelämys. Tuomiokiron salissa on mittakaavasta huolimatta kodikkuutta: ristin muotoinen pohjakaava ja korkea tila antavat mahdollisuuden tarkkailla salin tapahtumia ylhäältä lehtereiltä tai osallistua niihin läheltä. Tila edistää seurakunnan yhteisöllisyyttä, mutta salista löytää myös yksityisen paikan. Luonnonvalo yltää salin kaikkiin osiin, siellä on helppo kuunnella puhetta ja musiikkia.

Lue lisää: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1625

Seinäjoen Aalto-keskus

Seinäjoen kirjasto.
Seinäjoen kirjasto. © Kuva: Hilkka Högström.

Kun Seinäjoen kirjasto valmistui 1965, olin kansakoululainen ja minusta tuli kirjaston vakioasiakas. Kirjaston hiljainen tunnelma, lastenosaston matalat kalusteet sekä ystävällinen henkilökunta, ne muistan yhä. Teinivuosina varasin käyttööni musiikkikirjastoa. Kuuntelin Hair-musikaalin Broadway-tallennusta LP-levyltä ja Let the sunshine in –raidan lauloin mukana.

Aalto-keskuksen kirjaston lisäksi Lakeuden Ristin kirkko, kaupungintalo ja valtion virastotalo äidin työpaikkana tulivat läheisiksi. Kotona keskustelutti arkkitehti Alvar Aallon rakennuskokonaisuus, mutta Aallon rooli kansainvälisesti arvostetuimpana arkkitehtinamme valkeni minulle vasta myöhemmin. Nykyään Seinäjoella Aalto-keskuksessa näkee arkkitehtuurimatkailijoita kaikkialta maailmasta.

Lue lisää: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1667

Helsingin Eiran kaupunginosa, Huvilakadun korttelit ja Punavuori

Eiranpuistikko.
Eiranpuistikko. © Kuva: Saara Vilhunen.

Helsingin eteläkärki on yksi kantakaupungin kiintoisimmista asuinalueista. Ensimmäinen asuntoni pääkaupungissa 1980-luvun alussa oli alivuokralaishuone Tehtaanpuiston laidassa. Ylimmän kerroksen ikkunoista näin merelle, Eiraan ja Punavuoreen. Ihastuin 1900-luvun vaihteen jugend-kortteleihin, kuten Huvilakadun näkymiin. Vauraat Eiran huvilat ja niiden väliset puistikot rajautuivat Punavuoren telakkakortteleihin, joista työpäivän päätteeksi jotkut astelivat kaljalle naapuritalon perinteiseen merimieskapakkaan. Meren rannoilla oli talviteloille nostettuja veneitä, useat rannat olivat louhikkoisia tai suljettuja laivanrakentamisen takia.

Eirassa ja Punavuoressa voi yhä nauttia historiallisen rakennetun ympäristön laadusta ja asuinalueiden vaihtelevasta luonteesta, mutta nykyään ranta-alueet ovat avoimia ja helppokulkuisia. Kevyen liikenteen reitit ovat laadukkaat ja tarjolla on levähdyspaikkoja ja palveluja, kuten saunoja ja uimapaikkoja.

Lue lisää: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1551 ja http://www.vihreatsylit.fi/?p=66

Museoviraston erikoistutkija Hilkka Högström on mukana Kulttuuriymparistomme.fi-palvelun toimituskunnassa ideoimassa ja tuottamassa sisältöjä ja artikkeleita. Hilkka on erikoistunut 1900-luvun moderniin kulttuuriympäristöön ja tuo palvelun toimituskuntaan vankkaa rakennusperinnön asiantuntemusta.

Julkaistu 18.6.2018 klo 8.45, päivitetty 18.6.2018 klo 9.27