Löytöretkiä kulttuuriympäristöön: Hanna Lämsä

Finbyn jatulintarha Nauvossa houkuttelee kiertämään sen mutkittelevia käytäviä. Kuva Hanna Lämsä.
Finbyn jatulintarha Nauvossa houkuttelee kiertämään sen mutkittelevia käytäviä. © Kuva: Hanna Lämsä.

 

Löytöretkiä – ja uusia näkökulmia olemiseen

Kaikki tässä esittelemäni paikat, jotka sykähdyttivät ja koskettivat, ovat olleet itselleni uusia. Paikkoja, jotka herättivät mielenkiinnon ja laittoivat mielikuvituksen lentämään. Tällaisia uusia sykähdyksiä ja tiivistymiä - siis todellisia löytöjä - toivon kaikkien muidenkin elämään.

Finbyn jatulintarha, Nauvo

Tästä paikasta ammensin yhdessä perheeni kanssa kuulana syyspäivänä. Huolimatta siitä, että Nauvossa on tullut vietettyä paljon aikaa, emme olisi löytäneet tämän hienon ja hieman varjellun salaisuuden äärelle ilman karttaa ja Ilari Aallon ja Elina Helkalan kirjaa Matka muinaiseen Suomeen - 11 000 vuotta ihmisen jälkiä. Lapset lähtivät välittömästi juoksemaan rinkiä, mutta pian teimme sitä kaikki. Välillä polku kivien välissä päättyi ja oli tehtävä tiukka päätös, palatako takaisin vai hypätäkö kivien yli eli huijata. Mietimme, oliko toimintamme sopivaa, mutta kompensoimme tilannetta evästauolla pohtimalla käytännön kulttuuriperintökasvatuksen merkitystä ja päättämällä, että perheen yhteiset matkat suuntavat tästä eteenpäin aina muinaismuistojen äärelle.

Struorrahanoaivi, Enontekiö

Jutun kirjoittaja Stuorrahanoaivin laella.
Jutun kirjoittaja Stuorrahanoaivin laella. © Kuva: Wiktoriina Hurskainen.

Kevään 2018 ja ehkä koko elämäni yksi ehdottomasti vaikuttavimpia kokemuksia oli matka Unescon maailmanperintökohde Struven ketjun pohjoisimmalle mittauspisteelle Stuorrahanoaivin laelle Tarvantovaaran erämaahan. Kiitos ihanan työni, pääsin huhtikuussa mukaan Maanmittaushallituksen järjestämälle retkelle osana maailmanperintöseminaaria.

Matkustimme kohteeseen moottorikelkkojen vetämien vaunujen kyydissä, porontaljojen alla kuten kunnon turistit konsanaan. Vaara oli keskellä poronhoitoaluetta, sää oli upea kuten maisematkin. Paikallinen poromies liittyi seuraan tarkastelemaan kummallista joukkoa. Hän kertoi, että paikalla on usein leiriydytty erotteluaikaan hyvien näkymien vuoksi, tietämättä paikan taustasta kolmimittauspisteenä. Osa sydämestäni jäi Stuorrahanoaiville.

Lue lisää: http://www.luontoon.fi/tarvantovaara/historia#struvenketju ja https://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/teemat/struven-ketju/historia

Lauttasaaren ranta

Lauttasaaren rannat hurmaavat.
Lauttasaaren rannat hurmaavat. © Kuva: Hanna Lämsä.

Lapset kasvavat ja joskus koittaa hetki, kun oma huone on tarpeen. Muuttohan siitä seuraa. Toisinaan prosessit ovat nopeampia, toisinaan toisenlaisia. Entisen kodin tyhjentämisen ja uuden vapautumisen välillä lainasimme asuntoa Lauttasaaressa. Maisemanvaihdos kannattaa, myös lähi- ja arkisellaisen. Takuulla ainakin me, jotka elämme ruuhkavuosia, tuppaamme hiihtelemään samoja katuja päivästä toiseen. Vierailu ihan vain toiseen kaupunginosaan irrottaa sopivasti arjen rutiineista. Tästä seikkailusta oli tuloksena välitön ihastuminen Lauttasaaren rantoihin ja myös vaihtelevaan asuntorakentamiseen. Lauttasaaressa meren ranta vain jatkuu ja jatkuu!

Hanna Lämsä on ollut Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran edustajana mukana Kulttuuriymparistomme.fi-palvelun toimituskunnassa toukokuuhun 2018 asti, jolloin hän siirtyi Museovirastolle Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden projektipäälliköksi.

Julkaistu 5.12.2018 klo 9.00, päivitetty 4.12.2018 klo 16.31