1000 vuotta vanha miekka paljasti Lopelta ennestään tuntemattoman kalmiston

Uutinen 27.9.2017 klo 11.57
Museoviraston arkeologit nostivat metallinestinharrastajan löytämän miekan ja tutkivat siihen liittyneen polttohautauksen. Kuva: Marianna Niukkanen, Museovirasto.
Museoviraston arkeologit nostivat metallinestinharrastajan löytämän miekan ja tutkivat siihen liittyneen polttohautauksen. © Kuva: Marianna Niukkanen, Museovirasto.

Lopelta on löytynyt viikinkiajan loppupuolelle, noin vuoteen 1000 jKr. ajoittuva polttokenttäkalmisto, jollaisia ei seudulta juuri tunneta entuudestaan. Arkeologit johdatti kohteeseen paikallisen metallinetsinharrastajan tekemä miekkalöytö.

Loppilainen metallinetsinharrastaja löysi viime keväänä omalta maaltaan ensin rautakautisen kirveen terän ja tulusraudan. Kun niiden läheisyydestä alkoi kivien alta paljastua miekan säilää, hän lopetti kaivamisen, ja löydöstä ilmoitettiin Museovirastoon. Viraston koekaivausryhmän elo-syyskuussa tekemissä tutkimuksissa selvisi, että miekka ajoittuu viikinkiajan loppupuolelle ja että sen yhteydessä oli tasaiselle maalle tehty, laakeilla kivillä peitetty polttohautaus. Kaivausryhmä tutki kaivauksin yhden hautauksen, joka oli poikkeuksellisen ehjä.

Tutkimukset tuovat uutta tietoa myöhäisrautakauden hautaustavoista. Miekan kahvan viereen oli asetettu tupessa ollut veitsi, kehäsolki ja luukampa. Mielenkiintoinen löytö oli hauras saviastia, jonka yhteydestä löytyi runsaasti palaneiden luiden kappaleita. Kyseessä on todennäköisesti vainajan jäännösten säilyttämiseen käytetty uurna.

Paikalla on pienialainen polttokenttäkalmisto. Tutkija Jan-Erik Nymanin mukaan sellaisia tunnetaan Lopelta ja ylipäätään Hämeen ja Uudenmaan rajamailta toistaiseksi melko vähän.

– On harvinaista, että polttokenttäkalmistossa pystyy erottamaan selvästi yksittäisiä hautauksia. Tämä voi merkitä sitä, että kalmiston käyttöaika on ollut lyhyt, eivätkä myöhemmät hautaukset ole täten rikkoneet aiempia hautauksia, hän toteaa.

Viikinkiaikainen miekka maasta nostettuna. Kuva: Marianna Niukkanen, Museovirasto.
Viikinkiaikainen miekka maasta nostettuna. © Kuva: Marianna Niukkanen, Museovirasto.

Tutkimuksilla lisää tietoa rautakauden elämästä ja kuolemasta

Kaivauksissa löytynyttä luuaineistoa analysoimalla voidaan saada tietoa vainajan tai vainajien sukupuolesta ja iästä sekä siitä, onko mukana poltettu eläimiä. Luiden radiohiiliajoituksista saadaan tarkempaa tietoa polttotapahtuman ajankohdasta. Maanäytteistä teetetään lisäksi kasvinjäänneanalyysi, joka voi paljastaa jotakin esimerkiksi hauta-antimista tai hautaamisen vuodenajasta.

Lopen kohde on erinomainen esimerkki hyvästä yhteistyöstä metallinetsinharrastajien ja viranomaisten välillä.

– Metallinetsinharrastuksen parissa löytyneestä arkeologisesta kohteesta on mahdollista saada paljon uutta tietoa pienimuotoisillakin tutkimuksilla, kunhan esineet on maltettu jättää paikoilleen maahan, yli-intendentti Marianna Niukkanen toteaa.

Arkeologien paikalta nostama miekka ja muut esineet tullaan konservoimaan, ja tavoitteena on laittaa ne näytteille Kansallismuseoon ensi vuoden aikana.