Linnavuori Kuhmoisissa

Näkymä Päijälän linnavuoren laelta itään Saaresjärvelle. Kuva Miikka Kumpulainen, Keski-Suomen museo.
Näkymä Päijälän linnavuoren laelta itään Saaresjärvelle. © Kuva: Miikka Kumpulainen, Keski-Suomen museo.

 

Vuosi 1300: Linnavuoren raunion päällä kaartelee pakkasilmassa korppipariskunta etsien jotain syötävää. Paikka on kuitenkin hiljainen, kuollut. Vuoren laella näkyy vain tulisijojen raunioita, varustuksien lahoavia jäänteitä ja auringonsäteiden paljastamia ruosteen punaisia aseita juuttuneena jäiseen maahan. Ihmiset ovat hylänneet paikan jo vuosia sitten ja linnan alue palaa vähitellen luonnoksi. Ensimmäisen kevättuulen tullessa korpit kantavat uudet risut pesäänsä vuoren rinteelle ja jäävät odottamaan.

Vuosi 1907: ”Olin viime kesänä tilaisuudessa tarkastamaan erästä Kuhmoisten pitäjässä, Päijänteen länsipuolella olevaa historian takaista linnaa, josta Gottlundin ja Reinholmin paperissa on hyvin erinlaisia, monen eri henkilön, osaksi häälyviin muistotietoihin nojauvia kertomuksia……..Luoteispäässä on matalampi tasanko, joka keväällä näkyy pysyvän luontaisena kosteikkona ja jota etelä-, kaakkois-, ja itäpuolelta ympäröi pystyt, mutta erikorkuiset kalliot. Tämän pihan länsiäyrästä myöten, josta vihollisen on ollut helppo nousta vuorelle, juoksee n. 25 met. pitkä, rauennut ja sammaltunut kiviaita eli muuri…….Linnoituksen paikan valinta eli sen sijoitus jylhälle vuorenkukkulalle, ja muurin rakentaminen kalkkilaastia käyttämättä kuin myös tulensijat vuoren kukkulalla osoittavat, että linnoitus on syntynyt pakanuuden aikana arvattavasti myöhemmällä rautakaudella.” Näin kirjoittaa Hjalmar Appelgren-Kivalo tarkastuskertomuksessaan.

Kuhmoisten linnavuoren jyrkänteitä. Kuva Miikka Kumpulainen, Keski-Suomen museo.
Linnavuoren jyrkänteitä tutkitaan. © Kuva: Miikka Kumpulainen, Keski-Suomen museo.

Vuosi 2018: Kuhmoisten kotiseutuyhdistyksen ihmiset, Heiskanen & Luoto Oy:n ja Keski-Suomen museon arkeologit kiertelevät luonnontilassa olevaa linnavuorta ja suunnittelevat tulevaa hoitoa. Kotiseutuyhdistys on päättänyt ottaa hoitoonsa Päijälän linnavuoren, koska tämän tyyppinen toiminta kuuluu kovastikin kotiseutuyhdistyksen toimialaan, kertoo Veikko Mattila Kuhmoisten kotiseutuyhdistyksestä. Mattilan mukaan Kuhmoisissa oli melkein unohdettu linnavuoren olemassaolo. Se oli omissa oloissaan. Ei ollut tietoa kuka paikkaa hoitaa tai kenen vastuulle hoito kuuluisi. Tämä loi alun keskustelulle ja lopulta sytytti kipinän ottaa linnavuori kotiseutuyhdistyksen hoitoon.

Veikko Mattilalla on kotiseutuyhdistystoiminnan lisäksi henkilökohtainenkin syy olla kiinnostunut linnavuoresta. Hän asuu lähellä linnavuorta ja on omien sanojensa mukaan pyörinyt linnavuorella koko ikänsä. Linnavuorella tehdyt arkeologiset tutkimukset sekä paikalta löydetyt esineet innoittivat häntä tuomaan linnavuorta esille.

Ensimmäisenä hoitovuotena kotiseutuyhdistys on tilannut hoito- ja käyttösuunnitelman linnavuoren muinaisjäännösalueelle, joka on myös luonnonsuojelualue ja merkittävä maisemakohde. Hoito- ja käyttösuunnitelma tilattiin Kulttuuripalvelut Heiskanen & Luoto Oy:lta ja siihen saatiin Museoviraston myöntämää muinaisjäännösten hoitoavustusta.

Lähivuosina linnavuoren hoito tullaan vakiinnuttamaan Adoptoi monumentti -toiminnalla, jota ohjaa Keski-Suomen museo. Adoptoinnin ja muinaisjäännöksen hoidon tarkoituksena on tehdä kulttuuriympäristön kohteita tunnetuksi ja helpommin havaittavaksi. Kohteille voidaan esimerkiksi suunnitella ja pystyttää opastauluja tai tehdä kulkemista helpottavia rakenteita.

Pitkäaikaisen hoidon tavoitteena on muinaisjäännöksen, luonnon ja maiseman säilyminen sekä kohteen arkeologisten elementtien esille tuominen, jolla luodaan pohjaa kohteen kehittämiselle käyntikohteena. Hyvin hoidettuna Päijälän linnavuori säilyy tuleville sukupolville arkeologisena jäännöksenä, joka kertoo oman tarinansa Kuhmoisten menneisyydestä.

2020-luvun alku: Korpit kiertelevät hoidetun linnavuoren päällä ronkkuen alla kulkeville ihmisille. Linnavuorella on taas omat paikalliset vartijansa 700 vuoden tauon jälkeen. Korpit sen sijaan eivät koskaan lähteneetkään linnastaan.

Lue lisää:

Miikka Kumpulainen, amanuenssi/arkeologi, Keski-Suomen museo, Keski-Suomen maakunnan kulttuuriympäristöryhmä (MAKU)

- - - - -

Elinvoimainen kulttuuriympäristö tarvitsee joka päivä tekijänsä. Kulttuuriympäristön onnistujat –juttusarja esittelee keskisuomalaisia kulttuuriympäristön onnistujia, heitä, jotka innostuneesti ja onnistuneesti toimivat kulttuuriympäristöissä ja ylläpitävät niiden arvoja.

#EuropeForCulture #kulttuuriympäristö #kulttuuriympäristönonnistujat #kulttuuriympäristöpalkinto #kulttuuriympäristösitomus #sitoumus2050 #kulttuuriympäristöryhmä

Julkaistu 29.11.2018 klo 9.26, päivitetty 29.11.2018 klo 9.26