Luukku 10 - Historiaa ja kulttuuria Kraatarimuseossa

Uutinen 10.12.2018 klo 10.16

Kaustisen Virkkalan kylällä toivuttiin hiljalleen katovuosista vuonna 1868. Vanhantalon Eliaksen vanhin lapsi, Leena-Kaisa Wirkkala oli mennyt naimisiin Ketun sukuun kuuluvan Joonaksen kanssa. Nuorelle parille lohkaistiin Wirkkalan maista kahden hehtaarin alan, jolle ryhdyttiin rakentamaan nuorelle parille taloa.

Joonas ja Leena-Kaisa saivat viisi lasta. 1880-luvulla Joonas ei voinut enää vastustaa kiusausta lähteä Amerikkaan kuten niin monet kaustislaiset tuohon aikaan tekivät. Talo ja kasvimaat jäivät Leena-Kaisan vastuulle. Pian perheen vanhin poika Alfred lähti isänsä perässä Astoriaan. Leena-Kaisa ja tyttäret Maija-Liisa, Emma ja Matilda sekä kuopus Kalle saivat Amerikan paketteja ja rahaa. Samaan aikaan Leena-Kaisan veli Juho palaili Amerikasta oltuaan siellä tienaamassa kraatarin ammatillaan. Sisarukset sopivat talon kaupoista. Juho osti Kraatariksi sittemmin ristityn talon 1891 perustettuaan perheen Anna-Liisa Kentalan kanssa. Alkoi lähes 100 vuotta kestänyt historia, jota Juhon nuorempi poika Otto jatkoi vuoteen 1966.

Kraatari jäi paikoilleen ja tyhjentyi pari vuotta Oton kuoleman jälkeen. Vähin erin suvun omistus kirposi, talo autioitui ja lähes tuhoutui, kunnes pari vuotta sitten muutamat suvun edustajat päättivät sisuuntua ja ryhtyivät puuhaamaan Kraatarin pelastamista.

Kun Kraatarin remontti alkoi edetä, ottivat Asko ja Kai Virkkala sekä Pekka Kivelä yhteyttä Myntin sukulaisiin Vähäänkyröön. Heikolle hoidolle jääneet sukulaissuhteet kokivat riemastuttavan elpymisen, kun kävi ilmi, että Joonaksen ja Leena-Kaisan tytär Matilda oli aikanaan 1900-luvun alussa palannut Amerikasta kotimaahan ja perustanut perheen Vähäänkyröön Jaakko Myntin kanssa.

Kesäkuun 9. päivänä 2017 seurakuntalaiset kutsuttiin varsin erikoiseen juhlaan. Kraatarin talo siunattaisiin uudelleen käyttöön. Siunaustilaisuudessa Myntin suvun edustajat kantoivat sisään vanhan amerikanarkun. Se oli ollut mukana Matildan perheellä ja palannut takaisin Suomeen. Mukana oli muutamia ainutlaatuisia kirjoja, Alfred-pojan rippiraamattu vuodelta 1885, Matildan laulukirja, Lutherus-sauva, jossa oli matkalaiselle lohduttavia ja opettavia sanoja. Jopa Maija-Liisan passi ja mainetodistus oli säilynyt Vähässäkyrössä yli 120 vuoden ajan! Kraatarin tupaan kohotettiin myös 60 vuotta vanha morsiantaivaan installaatio.

Kraatarin tarina on kiehtova ja jännittävä, kiitos muun muassa talossa syntyneen taiteilija Ilmari Wirkkalan. Tämä kirjoitti ahkerasti sukulaisilleen lapsuuden muistojaan, maalasi aina kotona käydessään ja rakasti kotiseutuaan Kaustista yli kaiken, vaikka asuikin elämänsä aikana Helsingissä ja myöhemmin Valkealan Utissa. Myös Ilmarin perhe vieraili Kraatarilla silloin tällöin. Vanhin poika, taiteilija Tapio Wirkkala oli Tauno-veljensä ja Selma-äitinsä kanssa paossa vapaussodan maininkeja 1918 Kraatarilla.

Myöhemmin Tapio piti Kraataria tukikohtanaan, kun hän pystytti naapuripitäjään Raivaaja-patsaan 1939 sekä Vetelin kirkkomaalle sankaripatsaan 1945. Tauno puolestaan muotoili Kaustiselle Kreeta Haapasalon graniittisen patsaan isänsä tekemän mallin pohjalta 1954.

Kraatarista on tullut nopeasti suosittu vierailukohde, jonka kodikasta miljöötä on käynyt puolen vuoden aikana katsomassa jo kaksi tuhatta vierailijaa. Taloa pitää yllä Virkkalan Perinneseura, joka ottaa mielellään vierailupyyntöjä vastaan ja opastaa tarvittaessa.

 

Kraatarimuseo

Kraatarinpolku 2, 69600 Kaustinen

tiedustelut: virkkalaseura@gmail.com, puh. 0500-500928