Porvoon kirkko ja kellotapuli keskiajalla

Marianna Niukkanen

Kirkko ja kellotapuli olivat keskiajalla tiettävästi Porvoon ainoat kivirakennukset, ja ne ovat myös ainoat meidän päiviimme säilyneet esimerkit kaupungin keskiaikaisesta rakennuskannasta.

Porvoon tuomiokirkon ympäristöä 1970-luvulla. © Kuva: Pekka Kärki, Museovirasto.
Porvoon tuomiokirkon ympäristöä 1970-luvulla. © Kuva: Pekka Kärki, Museovirasto.

Porvoo oli keskiajalla Itä-Uudenmaan emäseurakunta, jonka kappeleina olivat vielä 1300-luvulla Helsingin pitäjä, Sipoo, Pernaja ja luultavasti Pyhtää. Porvoon kirkkoherra mainitaan vuonna 1327, joten pitäjässä on täytynyt olla kirkkorakennus viimeistään 1300-luvun alussa.

Kirkko oli aluksi kaikella todennäköisyydellä puinen, ja se sijaitsi luultavasti nykyisen kirkon paikalla – jokirannasta kohoavalla mäellä, josta se hallitsi maisemaa ja ympäröivää asutusta.

Kirkossa on tehty muuritutkimuksia vuonna 1948 ja lattian alla kaivauksia korjaustöiden yhteydessä vuosina 1956 ja 1977–1978. Tutkimuksissa havaittiin vanhemman kivikirkon seinien jäännöksiä nykyisen kirkon pohjois- ja länsiseinissä, umpeen muurattu oviaukko länsiseinässä sekä todisteita siitä, että nykyisen sakariston paikalla on ollut aikaisemmin pienempi kivisakaristo.

 Lisäksi kirkon itäpäästä runkohuoneen lattian alta löytyi pohjois-eteläsuuntaista kiviperustusta. Jäännösten arveltiin aikanaan liittyvän 1200-luvun lopulla rakennettuun kivikirkkoon, mutta nykykäsityksen mukaan ne ovat nuorempia. Koska kirkon lattian alusta on täynnä muurihautoja ja muita suhteellisen myöhäisiä rakenteita, ei sen alta ole ilmeisesti enää löydettävissä enempää nykyisen kirkkorakennuksen esivaiheita valottavia jäännöksiä.

Hirsisen runkohuoneen tilalle kiviset seinät

Kirkkoa tutkineen Marja Terttu Knapaksen mukaan ensimmäinen, nykyistä pienempi sakaristo liittyi alun perin hirsiseen runkohuoneeseen. Sen ympärille rakennettiin kivinen runkohuone, joka oli kooltaan noin 11 x 24 metriä.

Runkohuonetta laajennettiin vuoden 1450 vaiheilla nelisen metriä itään ja kuusi metriä etelään päin siten, että vanhemman kirkon länsi- ja pohjoisseinät jäivät osaksi uuden kirkon seiniä. Vanhan sakariston länsiseinä jäi osaksi uutta, suurempaa sakaristoa. Nykyistä edeltänyt kivinen runkohuone rakennettiin mahdollisesti vuosien 1410 ja 1420 välillä, mihin viittaavat muutamat historialliset tiedot.

Porvoon ja sen entisten kappeliseurakuntien kivikirkkojen pohjakaava, tiilikoristelut ja holvijärjestelmä ovat hyvin samankaltaisia, ja kirkot onkin ilmeisesti rakennettu samaan aikaan.

 Porvooseen ei rakennettu keskiajalla varsinaista kaupunginkirkkoa, vaan sama kirkko ja kirkkoherra palvelivat sekä kaupunkilaisia että pitäjäläisiä. Porvoon pappila on sijainnut luultavasti keskiajalta lähtien samalla paikalla kaupungin pohjoispuolella Linnanmäen kupeessa.

Tapulin vanhin osa keskiajalta

Tornimainen kellotapuli sijaitsi alun perin kirkkomaan kaakkoiskulmassa kiinni muurissa. Rakennuksessa oli keskiajalla kolme kerrosta; tapulin nykyinen yläosa on rakennettu vasta 1700-luvulla.

Pohjois- ja länsijulkisivussa on näkyvissä keskiaikaista harmaakivi- ja tiilimuurausta, joka otettiin rappauksen alta esiin 1930-luvulla. Tiilikoristelu on samantapaista kuin koristelu kirkon julkisivussa, joten tapuli saattaa olla kirkon kanssa samanaikainen.

Tapulin alakerran länsi- ja pohjoisseinien alaosassa on umpeen muuratut leveät tiilikaaret, jotka ovat luultavasti olleet alun perin avoimia kirkkomaalle päin. Pohjakerroksessa on ollut ristiholvi. Rakennuksen toiseen ja kolmanteen kerrokseen pääsee pohjois- ja länsiseinän sisällä kulkevaa porraskäytävää pitkin.

Tapulin alakerran alkuperäiseksi funktioksi on arveltu ulkoalttaria, ja toisessa kerroksessa olevat aukot on tulkittu ulkosaarnatuoleiksi. Toisaalta on myös mahdollista, että tapulin alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut maallinen. Toisen kerroksen huone on saattanut toimia varastotilana, esimerkiksi kymmenysaittana, johon tavarat on nostettu seinässä olevan lastausaukon kautta. Kirkonkellot oli ehkä ripustettu kolmanteen kerrokseen – tai sitten rakennus ei keskiajalla lainkaan toiminut tapulina.

Kirjallisuus:

Gardberg, C. J. 1981: Kaupunkilaitos keskiajalla ja uuden ajan alussa. Suomen kaupunkilaitoksen historia 1. Keskiajalta 1870-luvulle. Toim. Päiviö Tommila. Suomen kaupunkiliitto. Helsinki.

Gardberg, C. J. 1996: Porvoon kaupungin historia I.

Gardberg, C. J. 2000: Gamla staden i Borgå. Bebyggelse och sociala miljöer intill mitten av 1800-talet. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland nr 625. Helsingfors.

Hiekkanen, Markus 1994: The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. A Systematic Classification and Chronology. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, Finska Fornminnesföreningens tidskrift 101, Helsinki.

Knapas, Marja Terttu 1987: Den medeltida kyrkan i Borgå. Finskt Museum 1987.

Gardberg, C. J. 1981: Kaupunkilaitos keskiajalla ja uuden ajan alussa. Suomen kaupunkilaitoksen historia 1. Keskiajalta 1870-luvulle. Toim. Päiviö Tommila. Suomen kaupunkiliitto. Helsinki.

Gardberg, C. J. 1996: Porvoon kaupungin historia I.

Gardberg, C. J. 2000: Gamla staden i Borgå. Bebyggelse och sociala miljöer intill mitten av 1800-talet. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland nr 625. Helsingfors.

Hiekkanen, Markus 1994: The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. A Systematic Classification and Chronology. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, Finska Fornminnesföreningens tidskrift 101, Helsinki.

Knapas, Marja Terttu 1987: Den medeltida kyrkan i Borgå. Finskt Museum 1987.

Julkaistu 31.5.2006 klo 13.00, päivitetty 4.11.2017 klo 20.50