Aseman paikka – terminaalit yhdyskunnan rakenteessa

Heikki Kukkonen

Rautatieasemalla on ollut ja on edelleenkin muista liikenneasemista poikkeava rooli sijaintipaikkakunnallaan. Muiden liikennemuotojen asemat ovat yhdyskuntarakenteen näkökulmasta lähinnä reunahuomautuksia rautatieasemiin verrattuna.

Pääosa rataverkostamme rakennettiin sellaisena ajanjaksona, jona yksityisautoja ei ollut. Rautateiden rakennusvaiheen jälkeen taajaan rakennetut yhdyskunnat, erityisesti kaupungit ovat kasvaneet monikertaisiksi rautatien tulohetkeen verrattuina. Rautatien saamisen liikenteellinen merkitys yhdyskunnalle oli aikanaan erinomaisen suuri. Ehkä se oli osasyy siihen, että rautatieasema sai hyvän ja näkyvän paikan kaupungissa. Rata ja asema tuotiin niin lähelle yhdyskunnan keskustaa kuin se suinkin oli mahdollista. Näin tehtiin erityisesti käytännöllisistä saavutettavuussyistä.

Kaikissa ennen vuotta 1917 perustetuissa niin kutsutuissa vanhoissa kaupungeissamme asema sijaitseekin melkein keskustassa. Vain Helsinki on poikkeus. Sinne rautatie tuli niin varhain, että rautatieasema kykeni muovaamaan kaupungin rakenteen uudelleen. Asema siirsi keskustan pois satamasta, ja siitä itsestään tuli keskusta – näköjään pysyvästi.

Asemat ruutukaavassa

Ruutuasemakaavan mukaan rakennetuissa vanhoissa kaupungeissa ruutujaon halkaisi tavallisesti kaksi keskenään ristikkäistä puistokatujen akselia. Asema pääsi toiselle niistä. Vastakkaisessa päässä puistokatua saattoi olla satama.

Toinen akseleista jäikin sitten kirkkojen ja muun henkevän elämänalueen omaksi. Akselien risteyksessä sijaitsi useimmiten kauppatori. Sinne taas pääsi livahtamaan linja-autoasema – sen liikenneväline, kun ei vaadi suuria perusrakenteita. Linja-autoaseman naapuriksi asettui usein myös kaupungin taksien pääasema. Nykyään sellaiset ovat suurista kaupungeista jo katoamassa.

Ruutukaavakaupungin tärkein kauppakatu virittyi useimmiten asemien väliselle akselille, siis sinne missä suurin asiakasvirta aaltoili. Kaupungin liikekeskustakin sijaitsi tällä akselilla, useimmiten kauppatorin tuntumassa.

Lentoasema on hyvin harvoissa kaupungeissamme rautatieaseman tapaan aivan ruutukaava-alueen naapurina. Nyky-Suomessa tällaisia kaupunkeja ovat enää Lappeenranta ja Pori. Varhaisimmat lentoasemat olivat vesilentoasemia. Siksi ne saattoivat sijaita henkilösataman naapureina ja aika keskellä kaupunkia. Lentoasemat eivät kuitenkaan ole muokanneet samalla tavalla kaupungin keskustaa kuin rautatieasemat ovat tehneet, vaikka vetävätkin liike-elämää ja teollisuutta puoleensa.

Asema kaupungin jakajana

Vaasa 1900-luvun alussa. Rautatieasemalta alkavat puistokadut rajaavat väliinsä kaupungin kaikki tärkeimmät osat: kauppatorin, kirkon ja hovioikeuden sekä liikekorttelit. Puistokatuakselin vastakkaisessa päässä sijaitsee vanha matkustajasatama rakennuksineen.
Vaasa 1900-luvun alussa. Rautatieasemalta alkavat puistokadut rajaavat väliinsä kaupungin kaikki tärkeimmät osat: kauppatorin, kirkon ja hovioikeuden sekä liikekorttelit. Puistokatuakselin vastakkaisessa päässä sijaitsee vanha matkustajasatama rakennuksineen. © Kartta: Helsingin yliopisto. Kuva: Suomen Kotiseutuliitto.

Rautatieaseman sijainti kaupungin toisen pääakselin loppupisteenä saattoi olla eräs syy siihen, että niille tuli rakennuksina myös kaupunkikuvallisen päätteen rooli. Samalla asema oli eräänlainen toiminnallinen portti, jonka taakse rautatietoiminnat ratapihoineen ja makasiineineen kätkeytyivät. Aseman läpi päästiin tähän liikenteen ja tekniikan outoon mutta kiehtovaan maailmaan. Nykyajan lentoasemissa on säilynyt hiven tätä portin ominaisuutta, jopa arkisena käyttöterminäkin.

Asema ja ratapiha vetivät kaupunkirakenteessa kupeellensa, paitsi tavaraliikenteen terminaalin, pian myös varastoinnin, tukkukaupan ja teollisuuden rakennuksia. Näin asemasta tuli välittävä portti asumisen kaupungin ja työnteon kaupungin välille.

Kun varsinkin risteysasemia leimanneet suuret järjestelyratapihat nyt ovat siirtymässä yhä etäämmälle kaupungeista, on niistä tullut kaupunkien sisäisiä kasvualueita, muiden käytöstä jääneiden teollisuusalueiden tapaan. Tämä kehitys on tuonut vanhojen asemien lähelle yhä enemmän kaupankäynnin rakennuksia. Näin kaupunkien keskustat ovat alkaneet rakentua uudelleen asemien ympärille. Monessa kaupungissa vanha kauppatorin keskusta ja uusi asemanseudun keskusta ovat joutuneet kilpasille. Tulevaisuus näyttää kumpi jää voitolle – kaupungissa kun lopulta voi olla vain yksi elävä pääkeskusta. Uudet matkakeskukset näyttävät kallistavan parhaan kauppapaikan vaakaa asemakeskustojen suuntaan.

Uudemmissa kaupungeissa ja kirkonkylissä aseman paikka määräytyi etupäässä liikenneteknisin perustein, monesti itse taajaman ulkopuolelta, joskus etäältäkin. Näin syntyi joukko ns. asemakyliä päätaajaman kilpailijoiksi, vaihtelevin lopputuloksin. Lähellä toisiaan sijaitsevat taajamat eivät koskaan voi olla samanveroisia, vaan toinen voittaa aina.

Asemien ja satamien uudet roolit

Rautatieasemaa vanhempi satama hallitsi Oulun keskustaa vielä viime vuosisadan alussa. Nykyisin liike-elämä on työntynyt rautatieaseman suuntaan, ja merisatama on siirtynyt kauas ruutukaava-alueen ulkopuolelle.
Rautatieasemaa vanhempi satama hallitsi Oulun keskustaa vielä viime vuosisadan alussa. Nykyisin liike-elämä on työntynyt rautatieaseman suuntaan, ja merisatama on siirtynyt kauas ruutukaava-alueen ulkopuolelle. © Kartta: Helsingin yliopisto. Kuva: Suomen Kotiseutuliitto

Rautateiden kulta-aikaan, satakunta vuotta sitten, asema-alueesta tehtiin näyttävä monen rakennuksen kompleksi. Se istutettiin ja hoidettiin yhtenäisenä, huolellisesti suunniteltuna puistoympäristönä. Aseman odotussali oli monessa kaupungissa pitkään sen ainoa julkinen sisätila. Aseman muodostama kokonaisuus suunniteltiin omalakisesti, asemarakennuksen edellä kuvattua sijaintipaikkaa lukuun ottamatta. Asemista muodostui siten kaupungeissamme epätavallisia kokonaismiljöitä, joille vain tsaarinajan kasarmialueet vetivät vertaa.

Nyt molemmat näistä omaleimaisista aluetyypeistä ovat joutuneet kiinteistönjalostuksen temmellyskentiksi. Asema-alueet muovautuvat uudelleen, paitsi toiminnoiltaan ja rakennuksina, myös elinympäristöinä. Kaupunkirakenteesta uhkaa kadota asema-alueen pienoismaailma, sen hoidettu vehreys ja yhtenäinen rakennusten muotomaailma. Näin on käynyt jo varhemmin ahtaiksi jääneille matkustajasatamille. Parhaassa tapauksessa niistä molemmista on tullut kaupunkien virkistyskeitaita, kaupunkirakennetta elävöittäviä yhtenäisiä puistokokonaisuuksia. Huonoimmassa tapauksessa jäljelle on jäänyt vain uusien liikerakennusten puristama outo asemarakennus, toisarvoiseen käyttöön vajonneena.

Vaikka edellä kuvattu kehitys saattaa hukata monia arvokkaita asemamiljöitä, jää aseman rooli kaupungin rakenteen muokkaajana näkyviin – aineellisena yhdyskuntarakenteena. Se muistuttaa jokaisen yhdyskunnan historiallisessa menneisyydessä piilevästä vanhasta risteyspaikasta.

Artikkeli perustuu Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa Lähdön ja saapumisen paikat 2006 julkaistuun artikkeliin.

Julkaistu 15.8.2007 klo 9.30, päivitetty 25.2.2016 klo 13.32